FOLKLOREN KÄYTTÖ MAAKUNTAMUSEOIDEN NÄYTTELYISSÄ
Lindqvist, Sari-Maria (2015-07-02)
FOLKLOREN KÄYTTÖ MAAKUNTAMUSEOIDEN NÄYTTELYISSÄ
Lindqvist, Sari-Maria
(02.07.2015)
Turun yliopisto
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2015070210546
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2015070210546
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Tutkielmani käsittelee folkloren eli suullisen ja henkisen perinteen käyttöä Suomen
maakuntamuseoiden näyttelyissä. Tutkimuksessa käsitellään kysymyksiä siitä, mistä
näyttelyissä käytettävä folklorea sisältävä aineisto saadaan ja miten sitä muokataan.
Lisäksi käsitellään folkloren käyttöön näyttelyissä liittyviä positiivisia vaikutuksia ja
pohditaan folkloren soveltumista osaksi museoiden toimialaa. Kysymys folkloren luon-
teesta ja sen määrittelemisestä on vahvasti esillä tutkielmassa ja sitä käsitellään sekä
folkloristiikan että museoiden näkökulmasta. Myös folkloristiikan soveltuminen museo-
aineeksi on tutkielmassa esillä.
Tutkimus perustuu museoammattilaisten kyselyvastauksista koostuvaan aineistoon.
Olen tarkastellut aineistoa kyselyni pohjalta nousevien teemojen valossa. Lisäksi olen
esittänyt aineistolle kysymyksiä, joihin saamani vastaukset pohjautuvat aineiston analy-
sointiin lähiluvun avulla. Tutkimusotteeni on hermeneuttinen.
Tutkimukseni tulokset osoittavat sen, että museoiden näyttelyissä käytetään jonkin ver-
ran folklorea sisältäviä aineistoja. Folklore koetaan vaikeaksi määritellä ja erottaa muus-
ta suullisesta aineistosta. Folkloren kuulumisesta osaksi museoiden toimintaa on ristirii-
taisia mielipiteitä, mikä pääasiassa johtuu folkloren näkemisestä vastakkaisena asiana
faktatiedolle. Folklorea sisältäviä aineistoja saadaan näyttelyyn pääasiassa arkistoista ja
aineistonkeruulla. Aineistoja joudutaan muokkaamaan näyttelyyn sopivaksi ja folklorea
esitetään eniten äänenä. Folkloren käytön koetaan vaativan resursseja ja osaamista, joita
museoilla ei välttämättä ole käytettävissään. Toisaalta folklore voi tuoda näyttelyyn
elämyksellisyyttä, inhimillisyyttä, paikallisväriä ja tietoa.
Folklore tuo näyttelyyn positiivista lisää, mutta sitä ei nähdä välttämättömänä osana
näyttelyä. Folkloren haasteellisuudesta johtuen aiheesta kannattaa laatia ohjeistuksia ja
lisätä museoammattilaisten ammattitaitoa, jotta folklore ja sen potentiaali tunnistettai-
siin. Museoalalla toimivilla folkloristeilla voisi olla tässä tärkeä rooli.
maakuntamuseoiden näyttelyissä. Tutkimuksessa käsitellään kysymyksiä siitä, mistä
näyttelyissä käytettävä folklorea sisältävä aineisto saadaan ja miten sitä muokataan.
Lisäksi käsitellään folkloren käyttöön näyttelyissä liittyviä positiivisia vaikutuksia ja
pohditaan folkloren soveltumista osaksi museoiden toimialaa. Kysymys folkloren luon-
teesta ja sen määrittelemisestä on vahvasti esillä tutkielmassa ja sitä käsitellään sekä
folkloristiikan että museoiden näkökulmasta. Myös folkloristiikan soveltuminen museo-
aineeksi on tutkielmassa esillä.
Tutkimus perustuu museoammattilaisten kyselyvastauksista koostuvaan aineistoon.
Olen tarkastellut aineistoa kyselyni pohjalta nousevien teemojen valossa. Lisäksi olen
esittänyt aineistolle kysymyksiä, joihin saamani vastaukset pohjautuvat aineiston analy-
sointiin lähiluvun avulla. Tutkimusotteeni on hermeneuttinen.
Tutkimukseni tulokset osoittavat sen, että museoiden näyttelyissä käytetään jonkin ver-
ran folklorea sisältäviä aineistoja. Folklore koetaan vaikeaksi määritellä ja erottaa muus-
ta suullisesta aineistosta. Folkloren kuulumisesta osaksi museoiden toimintaa on ristirii-
taisia mielipiteitä, mikä pääasiassa johtuu folkloren näkemisestä vastakkaisena asiana
faktatiedolle. Folklorea sisältäviä aineistoja saadaan näyttelyyn pääasiassa arkistoista ja
aineistonkeruulla. Aineistoja joudutaan muokkaamaan näyttelyyn sopivaksi ja folklorea
esitetään eniten äänenä. Folkloren käytön koetaan vaativan resursseja ja osaamista, joita
museoilla ei välttämättä ole käytettävissään. Toisaalta folklore voi tuoda näyttelyyn
elämyksellisyyttä, inhimillisyyttä, paikallisväriä ja tietoa.
Folklore tuo näyttelyyn positiivista lisää, mutta sitä ei nähdä välttämättömänä osana
näyttelyä. Folkloren haasteellisuudesta johtuen aiheesta kannattaa laatia ohjeistuksia ja
lisätä museoammattilaisten ammattitaitoa, jotta folklore ja sen potentiaali tunnistettai-
siin. Museoalalla toimivilla folkloristeilla voisi olla tässä tärkeä rooli.