Platonin poliittisen ajattelun ja episteemisen demokratian yhteydet

Abstract

Työssä tarkastellaan Platonin poliittisen ajattelun ja episteemisen demokratiateorian samankaltaisuuksia. Platon on selvästi kriittinen demokratiaa kohtaan ja häntä on pidetty jopa antidemokraattisen tradition perustajana länsimaisessa ajattelussa. Tästä huolimatta hänen ajattelussaan on tiettyjä yhteyksiä eräisiin demokratiateorioihin. Työssä ei osoiteta Platonin olleen demokraatti, mutta nostetaan esiin näitä yhteyksiä. Platonin demokratiakritiikin ydin tiivistyy näkemykseen demokratiasta hallintomuotona, joka palkitsee parhaiten suuria joukkoja manipuloimaan kykenevät henkilöt viisaimpien tai pätevimpien sijaan. Samalla Platonin oman ajan demokratiakritiikissä on osittain kyse demokratialle tyypillisen, heikkolaatuisen keskustelun kritisoinnista, jossa totuuden sijaan kuulijoiden miellyttäminen on tärkeämpää. Täten demokratia ja Platonin tapa ymmärtää filosofia totuuteen tähtäävänä toimintana ovat ristiriidassa keskenään. Episteeminen demokratia argumentoi demokratian kykenevän tuottamaan sisällöllisesti hyviä päätöksiä. Se perustuu ymmärrykseen deliberaatiosta keinona tuottaa mahdollisimman hyviä päätöksiä. David Estlund uskoo tämän seuraavan, mikäli demokratiassa tapahtuvaa yhteiskunnallista keskustelua säännellään kuvitellun ideaalisen episteemisen deliberaatiotilanteen pohjalta, joka luo puitteet sisällöllisesti paremmalle keskustelulle. Demokratian muita hallitsemistapoja paremman suoriutumisen puolesta puhuu myös kognitiivisen diversiteetin argumentti, jonka mukaan mahdollisimman monen erilaisen näkemyksen mukanaolo ryhmässä parantaa ryhmän suoriutumista ongelmanratkonnassa, jollaisena poliittista päätöksentekoa voidaan pitää. Demokratia on hallitsemistavoista paras kokoamaan yhteen mahdollisimman monipuolisia ryhmiä. Platonin poliittisessa ajattelussa korostuu erityisesti hänen varhaisfilosofialleen tyypillinen dialektiikan korostaminen keinona pyrkiä vastaamaan kysymyksiin. Dialektiikassa on kyse vähintään kahden ihmisen kesken tapahtuvasta kysymyksen tarkastelusta. Työssä suoritettavan aiheen kannalta oleellisen kirjallisuuden katsauksen jälkeen voidaan sanoa, että Platonin kuvailema dialektinen menetelmä on eräänlaista esiasteista deliberaatiota ja samalla se on merkittävin yhteys, jota Platonin ajattelun ja episteemisen demokratian väliltä voidaan löytää.