Työssäkäyvien työuupumus ja masennus sekä niihin yhteydessä olevat tekijät
Seilola, Marja (2016-04-14)
Työssäkäyvien työuupumus ja masennus sekä niihin yhteydessä olevat tekijät
Seilola, Marja
(14.04.2016)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Tämä tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata, kuinka yleisiä työuupumus ja masennus ovat työterveyshuollon piirissä olevilla, sekä mitkä tekijät ovat yhteydessä työuupumukseen ja masennukseen. Lisäksi tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata, minkä tasoista masennusta ja työuupumusta työterveyspalveluja käyttävillä esiintyy.
Aineistonkeruumenetelmänä oli sähköinen kyselylomake, joka sisälsi Työuupumus BBI-15-mittarin (©Näätänen ym. 2003) ja masennus PHQ-mittarin (©Kroenke ym. 2001) sekä lisäksi taustatietokysymyksiä. Aineisto kerättiin keväällä 2011 osana laajempaa työkuormituksesta palautuminen -tutkimusta. Tutkimukseen osallistui 1415 työssäkäyvää, kokonaisvastausprosentti oli 37 %. Aineisto analysoitiin tilastollisesti.
Tutkimustulokset osoittivat, että jonkin asteista työuupumusta oli kolmasosalla tutkituista. Työuupumuksen osa-alueista kyynistyminen oli tutkituilla yleisin, sitä oli kolmasosalla. Uupumusasteinen väsymys oli tutkituilla harvinaisin. Jonkin asteista masennusta oli 40 %:lla tutkituista. Tutkimus vahvistaa ne aikaisemmat tutkimustulokset, joiden mukaan työuupumus ja masennus korreloivat selkeästi. Kun tässä tutkimuksessa lähes 80 %:lla niistä, joilla ei ollut työuupumusta, ei ollut masennustakaan, oli vakavasti uupuneista 14 % vakavasti masentuneita.
Tutkimustulosten mukaan masentuneisuudella ei ollut yhteyttä työtuntien määrää. Sen sijaan työtuntien ollessa 45 tai enemmän työuupumus lisääntyi. F-diagnooseja oli suhteessa suurempi määrä sekä työuupumuksen että masennuksen vakavimmissa luokissa.
Tutkimukseen osallistuneista kaksi kolmasosaa oli käyttänyt työterveyspalveluita alle kolme kertaa vuoden seurantajaksolla. Työssä käyvien työuupumuksen tai masennuksen asteen ja työterveyspalvelujen käytön kokonaismäärissä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja. Työuupuneet kävivät työterveyslääkärin vastaanotolla useammin kuin muiden työterveyshuollon ammattilaisten. Masentuneet puolestaan kävivät eniten psykologin vastaanotolla. Työpsykologin lisäksi masentuneet kävivät usein myös työterveyslääkärin luona. Näin ennen kaikkea silloin, kun masennus oli muuttunut vakavammaksi.
Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää kehitettäessä työyerveyspalveluissa työuupumuksen ja masennuksen diagnosointia, hoitoonohjausta ja interventioita.
Aineistonkeruumenetelmänä oli sähköinen kyselylomake, joka sisälsi Työuupumus BBI-15-mittarin (©Näätänen ym. 2003) ja masennus PHQ-mittarin (©Kroenke ym. 2001) sekä lisäksi taustatietokysymyksiä. Aineisto kerättiin keväällä 2011 osana laajempaa työkuormituksesta palautuminen -tutkimusta. Tutkimukseen osallistui 1415 työssäkäyvää, kokonaisvastausprosentti oli 37 %. Aineisto analysoitiin tilastollisesti.
Tutkimustulokset osoittivat, että jonkin asteista työuupumusta oli kolmasosalla tutkituista. Työuupumuksen osa-alueista kyynistyminen oli tutkituilla yleisin, sitä oli kolmasosalla. Uupumusasteinen väsymys oli tutkituilla harvinaisin. Jonkin asteista masennusta oli 40 %:lla tutkituista. Tutkimus vahvistaa ne aikaisemmat tutkimustulokset, joiden mukaan työuupumus ja masennus korreloivat selkeästi. Kun tässä tutkimuksessa lähes 80 %:lla niistä, joilla ei ollut työuupumusta, ei ollut masennustakaan, oli vakavasti uupuneista 14 % vakavasti masentuneita.
Tutkimustulosten mukaan masentuneisuudella ei ollut yhteyttä työtuntien määrää. Sen sijaan työtuntien ollessa 45 tai enemmän työuupumus lisääntyi. F-diagnooseja oli suhteessa suurempi määrä sekä työuupumuksen että masennuksen vakavimmissa luokissa.
Tutkimukseen osallistuneista kaksi kolmasosaa oli käyttänyt työterveyspalveluita alle kolme kertaa vuoden seurantajaksolla. Työssä käyvien työuupumuksen tai masennuksen asteen ja työterveyspalvelujen käytön kokonaismäärissä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja. Työuupuneet kävivät työterveyslääkärin vastaanotolla useammin kuin muiden työterveyshuollon ammattilaisten. Masentuneet puolestaan kävivät eniten psykologin vastaanotolla. Työpsykologin lisäksi masentuneet kävivät usein myös työterveyslääkärin luona. Näin ennen kaikkea silloin, kun masennus oli muuttunut vakavammaksi.
Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää kehitettäessä työyerveyspalveluissa työuupumuksen ja masennuksen diagnosointia, hoitoonohjausta ja interventioita.