Tuotantokuilun estimointimenetelmien vaikutukset rahapolitiikkaan
Järvinen, Juho (2016-06-14)
Tuotantokuilun estimointimenetelmien vaikutukset rahapolitiikkaan
Järvinen, Juho
(14.06.2016)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto. Turun kauppakorkeakoulu
Kuvaus
siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Tutkielman tarkoituksena on tarkastella valittujen estimointimenetelmien vaikutusta tuotantokuilun laskentaan sekä toisaalta jatkaa tarkastelua vaikutuksista rahapolitiikkaan. Tarkastelun apuna on käytetty Taylorin sääntöä, jonka avulla joidenkin mielestä voidaan laskea optimaalinen taso keskuspankkien ohjauskorolle.
Tutkielman lähtökohtana on selvittää minkälaisia eroja eri estimointimenetelmien käyttö aiheuttaa ja miksi. Toisena pohdittavana seikkana työssä käsitellään estimoinnin tarkoituksenmukaisuutta rahapolitiikan kannalta ja tarkastellaan toteutunutta rahapolitiikkaa estimaattien ehdottamaan rahapolitiikkaan verrattuna. Tutkielma keskittyy tarkastelemaan Yhdysvaltojen keskuspankin rahapolitiikka ja kaikki estimoinnit on tehty Yhdysvaltojen kansantaloudesta.
Tutkielman laskelmien pohjalta on selvästi havaittavissa estimointimenetelmien käyttöön liittyvät ongelmat. Rahapolitiikan toteuttamisen kannalta valitulla estimointimenetelmällä on suuri vaikutus, sillä eri menetelmien kautta saadut tulokset eroavat selvästi toisistaan. Rahapolitiikan kannalta ongelmallisinta on vieläpä se, että erot kasvavat aikasarjan loppua lähestyttäessä, rahapolitiikan toteuttamisen kannalta oleellisimmalla hetkellä. Tutkielman tuloksien perusteella onkin hyödyllisempää lähestyä aihetta toisesta näkökulmasta ja nähdä rahapolitiikan työkalut, kuten Taylorin sääntö apuvälineenä, ei niinkään ohjenuorana. Erilaisten estimointimenetelmien kautta saadaan hyödyllistä informaatiota, mutta harkinnanvaraisuus on aina otettava huomioon rahapoliittisia päätöksiä tehtäessä. Pelkkään mekaaniseen kaavaan ei voida turvautua.
Tutkielman lähtökohtana on selvittää minkälaisia eroja eri estimointimenetelmien käyttö aiheuttaa ja miksi. Toisena pohdittavana seikkana työssä käsitellään estimoinnin tarkoituksenmukaisuutta rahapolitiikan kannalta ja tarkastellaan toteutunutta rahapolitiikkaa estimaattien ehdottamaan rahapolitiikkaan verrattuna. Tutkielma keskittyy tarkastelemaan Yhdysvaltojen keskuspankin rahapolitiikka ja kaikki estimoinnit on tehty Yhdysvaltojen kansantaloudesta.
Tutkielman laskelmien pohjalta on selvästi havaittavissa estimointimenetelmien käyttöön liittyvät ongelmat. Rahapolitiikan toteuttamisen kannalta valitulla estimointimenetelmällä on suuri vaikutus, sillä eri menetelmien kautta saadut tulokset eroavat selvästi toisistaan. Rahapolitiikan kannalta ongelmallisinta on vieläpä se, että erot kasvavat aikasarjan loppua lähestyttäessä, rahapolitiikan toteuttamisen kannalta oleellisimmalla hetkellä. Tutkielman tuloksien perusteella onkin hyödyllisempää lähestyä aihetta toisesta näkökulmasta ja nähdä rahapolitiikan työkalut, kuten Taylorin sääntö apuvälineenä, ei niinkään ohjenuorana. Erilaisten estimointimenetelmien kautta saadaan hyödyllistä informaatiota, mutta harkinnanvaraisuus on aina otettava huomioon rahapoliittisia päätöksiä tehtäessä. Pelkkään mekaaniseen kaavaan ei voida turvautua.