Ikääntyneen voimavaraistumista tukeva potilasohjaus päivystysosastolla kotiutumisen yhteydessä
Muurinen, Hanna (2016-06-16)
Ikääntyneen voimavaraistumista tukeva potilasohjaus päivystysosastolla kotiutumisen yhteydessä
Muurinen, Hanna
(16.06.2016)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Lisääntyvä ikääntyneiden määrä asettaa vaatimuksia terveydenhuollon järjestämiselle niin Suomessa kuin maailmanlaajuisestikin. Ikääntyneiden monialaiset ongelmat yhdessä perussairauksien kanssa muodostavat monimutkaisen kokonaisuuden, joka voi johtaa avun hakemiseen päivystyksestä. Ikääntyneiden hoidossa esiintyvät erityispiirteet, hoidettavien kognitiivisen toimintakyvyn heikkeneminen, lyhentyneet hoitoajat ja hoidon painopisteen siirtyminen kotiin vaativat hoitohenkilökuntaa yhä enenevässä määrin kiinnittämään huomiota potilasohjaukseen.
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata päivystysosastolta kotiutuvien ikääntyneiden ja sairaanhoitajien välisten ohjauskeskusteluiden rakennetta ja sisältöä. Tavoitteena oli tuottaa tietoa siitä, mitä voimavaraistumista tukevia piirteitä ja tiedon osa-alueita esiintyy ohjauskeskusteluissa.
Tutkimuksen aineisto kerättiin ei-osallistuvalla havainnoinnilla videoimalla päivystysosastolta kotiutuvien ikääntyneiden ohjaustilanteita (n=22) syksyllä 2015. Osallistuneiden potilaiden keski-ikä oli 79 vuotta. Aineisto analysoitiin deduktiivisella sisällönanalyysilla. Ohjauskeskustelun rakenteesta etsittiin voimavaraistumista tukevia piirteitä ja sisältöä analysoitiin kuuden voimavaraistumista tukevan tiedon osa-alueen pohjalta (biofysiologinen, toiminnallinen, kokemuksellinen, sosiaalinen, eettinen ja taloudellinen).
Ohjauskeskustelujen alussa ei asetettu ohjauksen tavoitteita tai arvioitu ikääntyneiden aikaisemman tiedon tasoa. Ohjauskeskustelut etenivät pääosin hoitajien määrittäminä. Ikääntyneet kysyivät vähemmän kysymyksiä ja heidän yksisanaisten puheenvuorojensa määrä oli suurempi kuin hoitajilla. Ikääntyneiden osallistumista ohjauskeskusteluun ei myöskään tuettu. Kysymyksen esitettyään hoitajat antoivat ikääntyneille mahdollisuuden vastata, mutta eivät varmistaneet, olivatko nämä ymmärtäneet ohjauksen. Ohjauskeskusteluiden sisältöä tarkasteltaessa tietoa ikääntyneille välitettiin pääasiassa biofysiologisen tiedon osa-alueelta (tietoa hoidosta ja oireista). Toiseksi eniten tietoa välitettiin ikääntyneille toiminnallisen tiedon osa-alueelta (liikkuminen ja kotona selviytyminen) ja sosiaalisen tiedon osa-alueelta (omaisten osallistuminen hoitoon). Taloudellisen tiedon osa-alue jäi aineistossa pieneksi.
Tutkimuksen tulokset osoittavat tarvetta kiinnittää huomiota ohjauskeskusteluiden rakenteeseen ja sisältöön etenkin hoidettaessa ikääntyneitä, joilla on monitahoisia terveysongelmia. Tutkimuksesta saatavaa tietoa voidaan hyödyntää suunniteltaessa ja toteuttaessa ikääntyneiden potilasohjausta päivystyksessä sekä suunniteltaessa sairaanhoitajien potilasohjauskoulutusta. The increasing amount of the elderly sets challenges in providing healthcare both in Finland and worldwide. Elderly peoples’ needs construct a complex entity which often leads to applying help from emergency departments. Special features in elderly care, changes in cognitive functioning and short treatment times call for nursing staff to pay attention to patient education.
The purpose of this study was to describe the structure and the content of education discussions given by nurses to the elderly in emergency department while discharging. The aim of the study was to analyze if there are elements of empower in the education discussions in emergency circumstances.
The data was collected by non-participating observation by videotaping educational discussions (n=22) in emergency ward in the autumn of 2015. The participants’ average age was 79 years. The content was analyzed by deductive content analysis. Elements that support empowering, based on earlier studies, was search from the structure of discussions. The content was analyzed based on six elements of empowerment (bio-physiological, functional, experiential, social, ethical and economical).
In the beginning of the discourse nurses did not set goals and did not assess prior knowledge of the elderly. The continuation of discourses was set by nurses. The elderly asked less questions than nurses and they had more one word sentences than nurses. The attendance of the elderly was not supported in discourses. They were given the possibility to answer questions but in many cases nurses did not ensure that elderly understood the given information. In content of discourse mostly information was offered to the elderly from biophysiological section (from care and symptoms). Secondly information was offered in functional area (physical activity and coping at home) and in social area (family members’ involvement in care). Economical area remained very narrow in data material.
This study shows the need to focus on patient education especially when treating the elderly in complex situations. To be able to empower this group, nurses should be aware of the changes caused by ageing. The findings in this study can be used in developing education interventions in emergency nursing and in nurses’ training on patient education.
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata päivystysosastolta kotiutuvien ikääntyneiden ja sairaanhoitajien välisten ohjauskeskusteluiden rakennetta ja sisältöä. Tavoitteena oli tuottaa tietoa siitä, mitä voimavaraistumista tukevia piirteitä ja tiedon osa-alueita esiintyy ohjauskeskusteluissa.
Tutkimuksen aineisto kerättiin ei-osallistuvalla havainnoinnilla videoimalla päivystysosastolta kotiutuvien ikääntyneiden ohjaustilanteita (n=22) syksyllä 2015. Osallistuneiden potilaiden keski-ikä oli 79 vuotta. Aineisto analysoitiin deduktiivisella sisällönanalyysilla. Ohjauskeskustelun rakenteesta etsittiin voimavaraistumista tukevia piirteitä ja sisältöä analysoitiin kuuden voimavaraistumista tukevan tiedon osa-alueen pohjalta (biofysiologinen, toiminnallinen, kokemuksellinen, sosiaalinen, eettinen ja taloudellinen).
Ohjauskeskustelujen alussa ei asetettu ohjauksen tavoitteita tai arvioitu ikääntyneiden aikaisemman tiedon tasoa. Ohjauskeskustelut etenivät pääosin hoitajien määrittäminä. Ikääntyneet kysyivät vähemmän kysymyksiä ja heidän yksisanaisten puheenvuorojensa määrä oli suurempi kuin hoitajilla. Ikääntyneiden osallistumista ohjauskeskusteluun ei myöskään tuettu. Kysymyksen esitettyään hoitajat antoivat ikääntyneille mahdollisuuden vastata, mutta eivät varmistaneet, olivatko nämä ymmärtäneet ohjauksen. Ohjauskeskusteluiden sisältöä tarkasteltaessa tietoa ikääntyneille välitettiin pääasiassa biofysiologisen tiedon osa-alueelta (tietoa hoidosta ja oireista). Toiseksi eniten tietoa välitettiin ikääntyneille toiminnallisen tiedon osa-alueelta (liikkuminen ja kotona selviytyminen) ja sosiaalisen tiedon osa-alueelta (omaisten osallistuminen hoitoon). Taloudellisen tiedon osa-alue jäi aineistossa pieneksi.
Tutkimuksen tulokset osoittavat tarvetta kiinnittää huomiota ohjauskeskusteluiden rakenteeseen ja sisältöön etenkin hoidettaessa ikääntyneitä, joilla on monitahoisia terveysongelmia. Tutkimuksesta saatavaa tietoa voidaan hyödyntää suunniteltaessa ja toteuttaessa ikääntyneiden potilasohjausta päivystyksessä sekä suunniteltaessa sairaanhoitajien potilasohjauskoulutusta.
The purpose of this study was to describe the structure and the content of education discussions given by nurses to the elderly in emergency department while discharging. The aim of the study was to analyze if there are elements of empower in the education discussions in emergency circumstances.
The data was collected by non-participating observation by videotaping educational discussions (n=22) in emergency ward in the autumn of 2015. The participants’ average age was 79 years. The content was analyzed by deductive content analysis. Elements that support empowering, based on earlier studies, was search from the structure of discussions. The content was analyzed based on six elements of empowerment (bio-physiological, functional, experiential, social, ethical and economical).
In the beginning of the discourse nurses did not set goals and did not assess prior knowledge of the elderly. The continuation of discourses was set by nurses. The elderly asked less questions than nurses and they had more one word sentences than nurses. The attendance of the elderly was not supported in discourses. They were given the possibility to answer questions but in many cases nurses did not ensure that elderly understood the given information. In content of discourse mostly information was offered to the elderly from biophysiological section (from care and symptoms). Secondly information was offered in functional area (physical activity and coping at home) and in social area (family members’ involvement in care). Economical area remained very narrow in data material.
This study shows the need to focus on patient education especially when treating the elderly in complex situations. To be able to empower this group, nurses should be aware of the changes caused by ageing. The findings in this study can be used in developing education interventions in emergency nursing and in nurses’ training on patient education.