Vainoamisrikoksen tunnusmerkistön vaaraelementtiä koskeva tahallisuusvaatimus – tarkastelussa käräjäoikeuksien vuonna 2014 antamien vainoamistuomioiden tahallisuusperustelut
Salokangas, Noora (2016-08-02)
Vainoamisrikoksen tunnusmerkistön vaaraelementtiä koskeva tahallisuusvaatimus – tarkastelussa käräjäoikeuksien vuonna 2014 antamien vainoamistuomioiden tahallisuusperustelut
Salokangas, Noora
(02.08.2016)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Vainoaminen on ollut rikoslain (RL, 19.12.1889/39) mukaan rangaistavaa 1.1.2014 alkaen. Hallituksen esityksen (HE 19/2013 vp) mukaan kyse on abstraktista vaarantamisrikoksesta, joka edellyttää tahallisuutta. Oikeuskirjallisuudessa ei kuitenkaan vallitse yksimielisyyttä siitä, tulisiko abstrakteihin vaarantamisrikoksiin liittää laisinkaan tahallisuusvaatimusta: yhtäältä on katsottu, että abstrakti vaara on olosuhde, joten sen yhteydessä voi puhua olosuhdetahallisuudesta, toisaalta taas abstrakti vaara on nähty pikemminkin rangaistavuuden objektiivisena edellytyksenä, jolloin kyse ei ole olosuhteesta. Problemaattista on se, ettei vainoamisen kriminalisointia koskevissa lain esitöissä oikeastaan avata sitä, miten tunnusmerkistön vaaraelementtiä tulisi arvioida tahallisuusvaatimuksen kannalta.
Tätä taustaa vasten lähden tarkastelemaan, onko käräjäoikeuksien vuonna 2014 antamissa niin sanotuissa vainoamistuomioissa arvioitu tunnusmerkistön vaaraelementtiä koskevaa tahallisuusvaatimusta ja jos on, millaisia tahallisuuskäsityksiä tuomioiden perusteluista on löydettävissä. Toisekseen olen kiinnostunut siitä, miten vainoamistuomioiden perusteluista tekemäni havainnot ilmentävät tarvetta miettiä vaaraelementtiä koskevien tahallisuusperustelujen esittämistapaa. Metodisilta lähtökohdiltaan tutkimukseni on siten lainopillista eli oikeusdogmaattista, mutta oikeuskäytännön mukana olosta johtuen tutkimuksessani on vahva empiirinen ote, joka näkyy keräämäni aineiston analysoimisena.
Vainoamistuomioiden perusteluissa pääosin arvioidaan vaaraelementtiä koskevaa tahallisuutta, mutta käytetyistä tahallisuuskäsitteistä ei ole löydettävissä systematiikkaa: käytetty tahallisuuskäsite saattoi olla harhaanjohtava, epäselvä tai tunnusmerkistöön sopimaton eikä selkeästi kiinnittynyt mihinkään yleisesti tunnettuun tahallisuusteoriaan. Muutamien tuomioiden perusteluissa ei ollut lainkaan käytetty mitään tahallisuuskäsitettä, vaikka vastaaja oli katsottu syylliseksi. Vaaraelementtiä koskevat tahallisuusperustelut olivat siten enemmän tai vähemmän puutteellisia, enkä katso, että ne kovin hyvin täyttävät tuomioiden perustelemiselle lainsäädännössä asetettuja yleisiä laatuvaatimuksia eli perustelujen ymmärrettävyyttä, laajuutta ja avoimuutta.
Katson, että vainoamisrikoksen tunnusmerkistön erityispiirteenä vaaraelementtiä koskevassa tahallisuusarvioinnissa ovat näyttöön liittyvät kysymykset ja erityisesti asianomistaja-näkökulman painottuminen. On epäselvää, missä määrin asianomistajan subjektiivisia tuntemuksia olisi painotettava vaaraelementtiä koskevassa tahallisuusarvioinnissa
Tätä taustaa vasten lähden tarkastelemaan, onko käräjäoikeuksien vuonna 2014 antamissa niin sanotuissa vainoamistuomioissa arvioitu tunnusmerkistön vaaraelementtiä koskevaa tahallisuusvaatimusta ja jos on, millaisia tahallisuuskäsityksiä tuomioiden perusteluista on löydettävissä. Toisekseen olen kiinnostunut siitä, miten vainoamistuomioiden perusteluista tekemäni havainnot ilmentävät tarvetta miettiä vaaraelementtiä koskevien tahallisuusperustelujen esittämistapaa. Metodisilta lähtökohdiltaan tutkimukseni on siten lainopillista eli oikeusdogmaattista, mutta oikeuskäytännön mukana olosta johtuen tutkimuksessani on vahva empiirinen ote, joka näkyy keräämäni aineiston analysoimisena.
Vainoamistuomioiden perusteluissa pääosin arvioidaan vaaraelementtiä koskevaa tahallisuutta, mutta käytetyistä tahallisuuskäsitteistä ei ole löydettävissä systematiikkaa: käytetty tahallisuuskäsite saattoi olla harhaanjohtava, epäselvä tai tunnusmerkistöön sopimaton eikä selkeästi kiinnittynyt mihinkään yleisesti tunnettuun tahallisuusteoriaan. Muutamien tuomioiden perusteluissa ei ollut lainkaan käytetty mitään tahallisuuskäsitettä, vaikka vastaaja oli katsottu syylliseksi. Vaaraelementtiä koskevat tahallisuusperustelut olivat siten enemmän tai vähemmän puutteellisia, enkä katso, että ne kovin hyvin täyttävät tuomioiden perustelemiselle lainsäädännössä asetettuja yleisiä laatuvaatimuksia eli perustelujen ymmärrettävyyttä, laajuutta ja avoimuutta.
Katson, että vainoamisrikoksen tunnusmerkistön erityispiirteenä vaaraelementtiä koskevassa tahallisuusarvioinnissa ovat näyttöön liittyvät kysymykset ja erityisesti asianomistaja-näkökulman painottuminen. On epäselvää, missä määrin asianomistajan subjektiivisia tuntemuksia olisi painotettava vaaraelementtiä koskevassa tahallisuusarvioinnissa