Tuomioesityksen käsittely dispositiivisen periaatteen ja tuomiovallan käytön suhteen kannalta

Abstract

Tuomioesitys on uudenlainen rikosoikeudenkäynnin perustava asiakirja, syyteneuvottelujen päätteeksi syyttäjän ja vastaajan kesken laadittu esitys rikosasian ratkaisemisesta. Tuomioesitys käsitellään tunnustamisoikeudenkäynnissä, vastaajan tunnustuksen luotettavuuden arviointiin keskittyvässä kevennetyssä pääkäsittelyssä. Tutkielmassa tarkastellaan, mitä rikosasian käsittely tuomioesityksen muodossa merkitsee tuomioistuimen tuomiovallan käytön kannalta.

Tutkielmassa selvitetään ensinnäkin, millaista määräysvaltaa asianosaisille on annettu yhtäältä tuomioesityksenä käsiteltävän rikosasian muotoamisessa ja toisaalta sen käsittelyyn vaikuttamisessa. Tämän lisäksi tarkastellaan, miten mainitunlainen asianosaisten määräysvallan lisäys vaikuttaa tuomioistuimen tuomiovallan käyttöön. Periaatteiden tasolla tutkielmassa on kyse dispositiivisen periaatteen voimistumisesta tuomioistuimen harkintavallan kustannuksella.

Syytteestä poiketen tuomioistuin on sidottu tuomioesitykseen otetun teonkuvauksen lisäksi tuomioesityksen mukaiseen teon oikeudelliseen arviointiin ja siihen valittuihin rikosnimikkeisiin. Tuomioesityksen käsittelyssä tuomioistuimen harkintavaltaa on rajattu, mutta tuomioistuimella on kuitenkin harkintavaltaa rangaistuksen mittaamisessa. Koska tuomioistuin voi myös jättää tuomioesityksen käsittelyn sillensä ja irtaantua asian käsittelystä ottamatta kantaa vastaajan syyllisyyteen, tuomiovallan käytön voidaan katsoa säilyvän pääpiirteissään tuomioistuimella myös tunnustamisoikeudenkäynnissä. Tuomioesityksen tuomioistuinkäsittely sisältää kuitenkin muodollisen tuomiovallan käytön piirteitä, joiden voimistumista rikosprosessissa ei voida pitää toivottavana kehityksenä.

Tutkielmassa on hyödynnetty oikeusdogmaattista tutkimusotetta ja lähdeaineistona pääosin kotimaista oikeuskirjallisuutta ja virallisaineistoa.