Talvivaaran varjossa Suomen mineraalistrategia
Kujabi, Johanna (2016-08-30)
Talvivaaran varjossa Suomen mineraalistrategia
Kujabi, Johanna
(30.08.2016)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Talvivaaran tapaus on viime vuosina langettanut varjon monen, melkeinpä itsestään selvyytenä otetun asian, kuten vastuullisen kaivosteollisuuden ja hyvän hallinnon, päälle. Tätä tapausta vasten tutkin Suomen kaivosteollisuutta säätelevää lainsäädäntöä ja hallintoa sekä Suomen mineraalistrategiaa. Taustalla on vahva dikotomia ympäristönsuojelullisten ja toisaalta talouspoliittisten näkökohtien välillä. Lähestyn teemaa varsin normatiivisesti tutkimusmetodin lähennellessä historiallista tutkimusmetodia. Talvivaaran tapausta tutkiessani olen pyrkinyt kattamaan laajan kirjon tapausta käsittelevä materiaalia. Suomen mineraalistrategiaa olen pyrkinyt analysoimaan prosessijäljityksen keinoin. Tähän olen käyttänyt muun muassa Geologisen tutkimuskeskuksen (GTK) sivuilta löytyvää materiaalia sekä haastatteluita.
Esille nousevat teemat sivuavat laajempaa hallintotieteen etiikan kirjallisuutta, jossa hallintotoimintaan ja julkisten organisaatioiden päätöksentekoon sovelletaan moraalis-eettisiä periaatteita. Talvivaaran tapaus on nostanut pinnalle monta eettistä kysymystä kansalaisten kokiessa, oikeutetusti, etteivät hyvän hallinnon periaatteita olla kunnioitettu. Tarkasteltaessa kaivosteollisuutta säätelevää hallintoa, on selvää, että hallintomme eettistä suoriutumista on parannettava. Oma työni nostaa esille etenkin hallinnon rakenteista kumpuavan epäeettisyyden. Nykyinen hallintojärjestelmä sallii talouden ja hallinnon intressien rajapintojen häilyvyyden ja hyvä-veli –verkoston suosimisen. Virkamiehen vastuullisuus kärsii myös vastuuttajien määrän noustessa. Kaivosteollisuudessa tämä tarkoittaa käytännössä ”useamman isännän palvelemista.” Virkamiesten palvellessa kansalaisia ja kaivosyhtiöitä, hallinnon eettisyys vaarantuu herkästi.
Euroopan raaka-ainealoite julkaistiin vuonna 2008, mikä käynnisti Suomen mineraalistrategian laatimisprosessin. Mineraaliala nostettiin yhdeksi Suomen talouden tukipilareiksi ja maamme mineraalipolitiikka nojautuu vuonna 2010 julkaistuun mineraalistrategiaan. Strategian laadintaprosessi ei ollut kovinkaan osallistava: Sisältö pysyi samana kuin mitä se oli jo valmisteluvaiheessa ja valmisteluprosessiin osallistujat edustivat lähinnä talouselämän ja kaivosteollisuuden tai sen rinnakkaisteollisuuksien intressejä. Suomen kaivosteollisuudessa kuin myös laajemmin Suomen mineraalipolitiikassa voitaisiin selkeästi toteuttaa paremmin hyvän hallinnon periaatteita.
Esille nousevat teemat sivuavat laajempaa hallintotieteen etiikan kirjallisuutta, jossa hallintotoimintaan ja julkisten organisaatioiden päätöksentekoon sovelletaan moraalis-eettisiä periaatteita. Talvivaaran tapaus on nostanut pinnalle monta eettistä kysymystä kansalaisten kokiessa, oikeutetusti, etteivät hyvän hallinnon periaatteita olla kunnioitettu. Tarkasteltaessa kaivosteollisuutta säätelevää hallintoa, on selvää, että hallintomme eettistä suoriutumista on parannettava. Oma työni nostaa esille etenkin hallinnon rakenteista kumpuavan epäeettisyyden. Nykyinen hallintojärjestelmä sallii talouden ja hallinnon intressien rajapintojen häilyvyyden ja hyvä-veli –verkoston suosimisen. Virkamiehen vastuullisuus kärsii myös vastuuttajien määrän noustessa. Kaivosteollisuudessa tämä tarkoittaa käytännössä ”useamman isännän palvelemista.” Virkamiesten palvellessa kansalaisia ja kaivosyhtiöitä, hallinnon eettisyys vaarantuu herkästi.
Euroopan raaka-ainealoite julkaistiin vuonna 2008, mikä käynnisti Suomen mineraalistrategian laatimisprosessin. Mineraaliala nostettiin yhdeksi Suomen talouden tukipilareiksi ja maamme mineraalipolitiikka nojautuu vuonna 2010 julkaistuun mineraalistrategiaan. Strategian laadintaprosessi ei ollut kovinkaan osallistava: Sisältö pysyi samana kuin mitä se oli jo valmisteluvaiheessa ja valmisteluprosessiin osallistujat edustivat lähinnä talouselämän ja kaivosteollisuuden tai sen rinnakkaisteollisuuksien intressejä. Suomen kaivosteollisuudessa kuin myös laajemmin Suomen mineraalipolitiikassa voitaisiin selkeästi toteuttaa paremmin hyvän hallinnon periaatteita.