Henkilövakuutus ja velkojat
Yliluoma, Tuomo (2016-08-31)
Henkilövakuutus ja velkojat
Yliluoma, Tuomo
(31.08.2016)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan velkojien mahdollisuuksia hyödyntää henkilövakuutuksiin sidottuja varallisuusarvoja konkurssi- ja ulosottomenettelyjen puitteissa. Pääsääntöisesti tarkastelu on rajattu koskemaan henki- ja vapaaehtoisia eläkevakuutuksia. Tutkimusotetta voidaan luonnehtia käytännön oikeusdogmaattiseksi vaikkakin soveltuvin osin tutkielmaan on sisällytetty myös oikeusvertailevia piirteitä. Käytetyn lähdeaineiston vahvan rungon muodostavat kansallinen lainsäädäntö ja lainvalmistelutyöt, vakuutus- ja insolvenssioikeudellinen kirjallisuus sekä korkeimman oikeuden ja hovioikeuden ratkaisukäytäntö.
Velkojien kannalta ehdottomasti tehokkain tapa henkilövakuutusten rahaksimuuttoon on henkilövakuutuksen takaisinosto. Takaisinostoon liittyy kuitenkin niin konkurssimenettelyssä kuin ulosotossakin useita rajoitteita, jotka heikentävät henkilövakuutusten käytännön merkitystä velkojille. Merkittävimpinä rajoitteina voidaan mainita ensinnäkin peruuttamaton edunsaajamääräys, jonka myötä vakuutuksesta ei voida määrätä peruuttamattomuussitoumuksen saajan vahingoksi ilman sitoumuksen saajan suostumusta. Tällöin henkilövakuutus jää käytännössä velkojien varallisuuspiirin ulkopuolelle. Konkurssitilanteissa erityisesti eläkevakuutusten takaisinostoa on rajoitettu usein vakuutuksenantajan laatimissa vakuutusehdoissa. Ulosoton yhteydessä sekä henki- että eläkevakuutussopimukseen perustuvan oikeuden ulosmittaus on vain rajoitetusti mahdollista, minkä lisäksi ulosottomenettelyn yhteydessä henkilövakuutukset saattavat jäädä velkojien hyödyntämismahdollisuusien ulkopuolelle erilaisten sosiaalisten ulosmittausrajoitusten perusteella.
Tutkielman tavoitteena on löytää myös toimintakeinoja niiden ongelmatilanteiden varalle, joita velkojille saattaa syntyä velallisen vilpillisen menettelyn johdosta. Tällaisia keinoja velkojille tarjoaa sekä takaisinsaantilain mukaiset takaisinsaantiperusteet että vakuutussopimuslain mukainen takaisinsaanti. Oikeuskäytäntökin osoittaa, että näiden toimintakeinojen merkitys velkojille on huomattava.
Toistaiseksi voidaan todeta, että henkilövakuutukset sisältävät paljon potentiaalia, joka jää kuitenkin usein velkojien ulottumattomiin henkilövakuutuksiin liittyvän tiukan sääntelyn johdosta. Tilanne on erityisen ongelmallinen siksi, että henkilövakuuttamisen luonne on muuttunut voimakkaasti viime aikoina. Yhä useammin henkilövakuutukset ovat sijoitusinstrumentteja, joiden vapaampi hyödyntäminen insolvenssitilanteissa olisi velkojien aseman kannalta ensiarvoisen tärkeää.
Velkojien kannalta ehdottomasti tehokkain tapa henkilövakuutusten rahaksimuuttoon on henkilövakuutuksen takaisinosto. Takaisinostoon liittyy kuitenkin niin konkurssimenettelyssä kuin ulosotossakin useita rajoitteita, jotka heikentävät henkilövakuutusten käytännön merkitystä velkojille. Merkittävimpinä rajoitteina voidaan mainita ensinnäkin peruuttamaton edunsaajamääräys, jonka myötä vakuutuksesta ei voida määrätä peruuttamattomuussitoumuksen saajan vahingoksi ilman sitoumuksen saajan suostumusta. Tällöin henkilövakuutus jää käytännössä velkojien varallisuuspiirin ulkopuolelle. Konkurssitilanteissa erityisesti eläkevakuutusten takaisinostoa on rajoitettu usein vakuutuksenantajan laatimissa vakuutusehdoissa. Ulosoton yhteydessä sekä henki- että eläkevakuutussopimukseen perustuvan oikeuden ulosmittaus on vain rajoitetusti mahdollista, minkä lisäksi ulosottomenettelyn yhteydessä henkilövakuutukset saattavat jäädä velkojien hyödyntämismahdollisuusien ulkopuolelle erilaisten sosiaalisten ulosmittausrajoitusten perusteella.
Tutkielman tavoitteena on löytää myös toimintakeinoja niiden ongelmatilanteiden varalle, joita velkojille saattaa syntyä velallisen vilpillisen menettelyn johdosta. Tällaisia keinoja velkojille tarjoaa sekä takaisinsaantilain mukaiset takaisinsaantiperusteet että vakuutussopimuslain mukainen takaisinsaanti. Oikeuskäytäntökin osoittaa, että näiden toimintakeinojen merkitys velkojille on huomattava.
Toistaiseksi voidaan todeta, että henkilövakuutukset sisältävät paljon potentiaalia, joka jää kuitenkin usein velkojien ulottumattomiin henkilövakuutuksiin liittyvän tiukan sääntelyn johdosta. Tilanne on erityisen ongelmallinen siksi, että henkilövakuuttamisen luonne on muuttunut voimakkaasti viime aikoina. Yhä useammin henkilövakuutukset ovat sijoitusinstrumentteja, joiden vapaampi hyödyntäminen insolvenssitilanteissa olisi velkojien aseman kannalta ensiarvoisen tärkeää.