Sukupuoliroolien ja toimivan avioliiton diskurssit pienpainatteina 1919–1925 julkaistuissa avioliitto-oppaissa

Abstract

Tutkin sivuainetutkielmassani vuosina 1919–1925 julkaistujen avioliitto-oppaiden käsityksiä aviomiehen ja -vaimon rooleista sekä avioliitolle luoduista merkityksistä. Tutkimuksen pääasiallisena metodina on diskurssianalyysi, jonka rinnalla käytin vertaavaa tutkimusotetta, jotta oppaista puuttuvat merkitykset olisi mahdollista saada esille.

Tutkimuksessani esiin nousi kolme vaimon roolia määrittävää diskurssia. Vaimon keskeisimpänä tehtävänä oli huolehtia ensisijaisesti miehen hyvinvoinnista. Huolehtivaisuusdiskurssin kautta luotiin myös matriarkaalista perhevaltaa. Talousdiskurssi edusti tasa-arvoistunutta naiskuvaa, naisen roolia perheen raha-asioiden huolehtijana. Rooli oli haastava ja enteili vuoden 1929 avioliittolakia. Vaimon alemmuutta mieheen nähden tuo esiin epäkypsyysdiskurssi, jonka naiskuva korosti vaimon lapsenomaisuutta tahtotiloineen ja tunteenpurkauksineen. Epäkypsyysdiskurssi toimii myös voimauttavana käänteenä, jonka kautta vaimoon yhdistetty heikkous kääntyy hänen hyödykseen.

Myös miehen roolia määritti kolme diskurssia. Kohteliaisuusdiskurssi vastaa naisen huolehtivaisuusdiskurssia, mutta ei velvoittanut miestä yhtä suorasti olemaan vastuussa puolison hyvinvoinnista. Päihdediskurssin kautta oppaissa tehdään selkein ero naisten ja miesten välillä. Alkoholinkäyttö nähdään miehen roolille luonnollisena ja myös tupakankäytön kautta määritetään miehen arvoa. Oppaiden luomat merkitykset alkoholin käytöstä kuvaavatkin kieltolakiajalle tyypillistä kansalaistottelemattomuutta. Isyysdiskurssi nousee esiin harvinaisuutensa ja suoruutensa takia. Lastenhoito oli oppaissa pääasiassa naisille kuuluva itsestään selvä tehtävä, mutta isän rooli korostuu aiemmista tutkimuksista poiketen hoivatehtävän kautta.

Avioliittoon vahvimmin liittyi uskottomuusdiskurssi, joka tuli esiin molempien sukupuolten kautta. Mahdollisuus uskottomuuteen oli aina olemassa. Uskottomuus ei kuitenkaan rikkonut liittoa, mikä on ristiriidassa ajan lainsäädännön, mutta ei lain tulkinnan kanssa. Naisen uskottomuus oli miehen uskottomuutta vakavampaa, sillä se saattoi johtaa avioliiton ulkopuolisen lapsen syntymään. Toinen avioliittoa määrittävä diskurssi, käytännöllisyysdiskurssi, kuvaa ongelmiin suhtautumisen merkitystä liitolle. Välittäminen ja ongelmien ratkaiseminen osoitettiin teoilla ja tunteiden purkauksia ja puhetta vältettiin. Kotirauhaa pidettiinkin toimivan avioliiton perustana.