Yhteisösakon tuomitsematta jättäminen erityisesti työturvallisuusrikoksissa
Pellonperä, Heidi (2016-09-14)
Yhteisösakon tuomitsematta jättäminen erityisesti työturvallisuusrikoksissa
Pellonperä, Heidi
(14.09.2016)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Tutkielma tarkastelee yhteisösakon tuomitsematta jättämistä. Tuomioistuimen on lähtökohtaisesti tuomittava oikeushenkilö yhteisösakkoon, jos rikoslain 9 luvussa säädetyt rangaistusvastuun edellytykset täyttyvät. Rikoslain 9 luvun 4 §:ssä on kuitenkin säädetty ne tilanteet, joissa tuomioistuin poikkeuksellisesti saa jättää yhteisösakon tuomitsematta. Lainkohdan ensimmäisen momentin mukaan tuomitsematta jättäminen voi tulla kysymykseen, kun oikeushenkilön rikollinen menettely on ollut vähäistä. Toisen momentin mukaan tuomioistuin saa jättää yhteisösakon tuomitsematta myös silloin, kun rangaistusta olisi pidettävä lainkohdasta ilmenevistä erinäisistä syistä kohtuuttomana. Säännös edellyttää tuomioistuimelta kokonaisharkintaa asian suhteen.
Tutkielmassa tarkastellaan aihetta ensinnäkin lainopillisesta näkökulmasta ja toiseksi empiirisestä näkökulmasta. Koska kyseessä on kiistatta avoin ja joustava normi ja lainvalmisteluasiakirjoissakin on käsitelty aihetta niukasti, tutkielman lainopillisessa osassa kartoitetaan ja analysoidaan lainkohdassa esitettyjä perusteita tuomitsematta jättämiselle. Huomiota kiinnitetään etenkin siihen, miten perusteita tulisi lainkäytössä arvioida. Lainvalmisteluasiakirjojen lisäksi tarkastelussa on tukeuduttu korkeimman oikeuden antamiin oikeushenkilön rangaistusvastuuta koskeviin ennakkopäätöksiin, joita on olemassa seitsemän. Kirjallisuuslähteistä keskeisin on Heikki Jaatisen teos Oikeushenkilön rangaistusvastuu.
Empiirisessä osassa on tarkasteltu, miten käräjäoikeuksissa on arvioitu lainkohtaa ja, millaisilla seikoilla tuomitsematta jättämistä on perusteltu. Säännöksiä oikeushenkilön rangaistusvastuusta sovelletaan yleisimmin rikoslain 47 luvun 1 §:n työturvallisuusrikoksiin, minkä vuoksi empiirisessä osassa tarkastelun kohteeksi on valikoitunut yhteisösakon tuomitsematta jättäminen erityisesti työturvallisuusrikoksissa. Aineistona on 15 käräjäoikeuden ratkaisua vuosilta 2012-2014. Sisällönanalyysi ratkaisuista osoittaa, että yhteisösakon tuomitsematta jättämistä koskevissa ratkaisuissa ja niiden perusteluissa on olemassa joitakin puutteita. Yksittäisistä ratkaisuista löytyi jopa suoranaisia lainvastaisuuksia. Tällaiset puutteellisuudet ja virheet kertovat siitä, että oikeushenkilön rangaistusvastuu kokonaisuudessaan on uusi ja vieras ilmiö rikosoikeudessamme, huolimatta siitä, että säännökset on otettu käyttöön jo vuonna 1995.
Tutkielmassa tarkastellaan aihetta ensinnäkin lainopillisesta näkökulmasta ja toiseksi empiirisestä näkökulmasta. Koska kyseessä on kiistatta avoin ja joustava normi ja lainvalmisteluasiakirjoissakin on käsitelty aihetta niukasti, tutkielman lainopillisessa osassa kartoitetaan ja analysoidaan lainkohdassa esitettyjä perusteita tuomitsematta jättämiselle. Huomiota kiinnitetään etenkin siihen, miten perusteita tulisi lainkäytössä arvioida. Lainvalmisteluasiakirjojen lisäksi tarkastelussa on tukeuduttu korkeimman oikeuden antamiin oikeushenkilön rangaistusvastuuta koskeviin ennakkopäätöksiin, joita on olemassa seitsemän. Kirjallisuuslähteistä keskeisin on Heikki Jaatisen teos Oikeushenkilön rangaistusvastuu.
Empiirisessä osassa on tarkasteltu, miten käräjäoikeuksissa on arvioitu lainkohtaa ja, millaisilla seikoilla tuomitsematta jättämistä on perusteltu. Säännöksiä oikeushenkilön rangaistusvastuusta sovelletaan yleisimmin rikoslain 47 luvun 1 §:n työturvallisuusrikoksiin, minkä vuoksi empiirisessä osassa tarkastelun kohteeksi on valikoitunut yhteisösakon tuomitsematta jättäminen erityisesti työturvallisuusrikoksissa. Aineistona on 15 käräjäoikeuden ratkaisua vuosilta 2012-2014. Sisällönanalyysi ratkaisuista osoittaa, että yhteisösakon tuomitsematta jättämistä koskevissa ratkaisuissa ja niiden perusteluissa on olemassa joitakin puutteita. Yksittäisistä ratkaisuista löytyi jopa suoranaisia lainvastaisuuksia. Tällaiset puutteellisuudet ja virheet kertovat siitä, että oikeushenkilön rangaistusvastuu kokonaisuudessaan on uusi ja vieras ilmiö rikosoikeudessamme, huolimatta siitä, että säännökset on otettu käyttöön jo vuonna 1995.