Ersämordvan kielen genetiivi- ja inessiiviobjektien vaihtelu
Bernhardt, Mariann (2016-09-14)
Ersämordvan kielen genetiivi- ja inessiiviobjektien vaihtelu
Bernhardt, Mariann
(14.09.2016)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Analysoin työssäni ersämordvan kirjakielen genetiivi- ja inessiiviobjektien esiintymiä ja keskeisiä eroja. Vertailemalla objektien ominaisuuksia ja niiden kontekstia keskenään selvitän, miten genetiivi- ja inessiiviobjektia käytetään ersämordvan kirjakielessä. Yritän löytää vastauksia myös siihen, miten verbin konjugaatio vaikuttaa objektin sijan valintaan ja ilmaisun tulkintaan.
Aineistonani käytän kirjakielistettyjä ersänkielisiä folklore-tekstejä, jotka ilmestyivät painettuna versiona Saranskissa vuonna 1967. Aineistosta poimin yhteensä 124 virkettä, jotka sisältävät inessiiviobjektin. Genetiiviobjekteja poimin vain ensimmäisestä kahdeksasta sadusta, yhteensä 204 virkettä.
Aikaisemmat tutkimukset objektin sijojen vaihtelusta maailman kielissä ovat osoittaneet, että objektin sijanvaihtelun taustalla voi olla sekä objektin että verbin ominaisuuksia, mutta myös lauseen ominaisuudet ja informaatiorakenne voivat vaikuttaa siihen (Aissen 2002, Comrie 1975, Moravcsik 1978, Næss 2004, Onishi 2001, Dalrymple ja Nikolaeva 2011). Alho Alhoniemen artikkeli (1991) osoittaa, että universaalit periaatteet pätevät myös ersämordvaan. Ersän objektin vaihtelun taustalla on substantiivilausekkeen määräisyys ja partiaalisuus ja verbin ilmaiseman toiminnan aspekti.
Sekä genetiivi- että inessiiviobjektit ovat pääsääntöisesti määräisiä. Niitä käytetään kuitenkin erilaisissa ilmaisuissa. Genetiiviobjektien kanssa verbi on yleensä objektikonjugaatiossa, ja tällainen ilmaisu tulkitaan yleensä ajallisesti rajoitetuksi. Inessiiviobjektit sen sijaan esiintyvät useimmiten subjektikonjugaatiossa taivutetun verbin kanssa. Rakenne tulkitaan imperfektiiviseksi.
Objektikonjugaatiossa taivutetut verbit ovat suurimmaksi osaksi preteritissä ja ilmaisevat loppuun suoritettua toimintaa. Mikäli ne ovat preesensissä, toiminta suoritetaan loppuun tulevaisuudessa. Subjektikonjugaatiossa taivutetut verbit sen sijaan ilmaisevat toimintaa, jota suoritetaan puhehetkellä, ja ne ovat tällöin preesensissä.
Tutkielmassani selvitin, että ersämordvan objektin sijojen vaihteluun vaikuttavat muutkin tekijät edellä esitettyjen lisäksi. Infiniittisten muotojen objektien kohdalla myös elollisuudella näyttää olevan merkitystä sijanvalinnan kannalta. Joissakin lauseissa myös emotionaalinen intensiivisyys tai lauseen kielteisyys voi vaikuttaa sekä objektin että verbin muotoon. Frekventatiivis-kontinuatiiviset johtimet muuttavat verbin semantiikan lisäksi usein myös sen konjugaatiota ja verbin kanssa olevan objektin sijamuotoa.
Aineistonani käytän kirjakielistettyjä ersänkielisiä folklore-tekstejä, jotka ilmestyivät painettuna versiona Saranskissa vuonna 1967. Aineistosta poimin yhteensä 124 virkettä, jotka sisältävät inessiiviobjektin. Genetiiviobjekteja poimin vain ensimmäisestä kahdeksasta sadusta, yhteensä 204 virkettä.
Aikaisemmat tutkimukset objektin sijojen vaihtelusta maailman kielissä ovat osoittaneet, että objektin sijanvaihtelun taustalla voi olla sekä objektin että verbin ominaisuuksia, mutta myös lauseen ominaisuudet ja informaatiorakenne voivat vaikuttaa siihen (Aissen 2002, Comrie 1975, Moravcsik 1978, Næss 2004, Onishi 2001, Dalrymple ja Nikolaeva 2011). Alho Alhoniemen artikkeli (1991) osoittaa, että universaalit periaatteet pätevät myös ersämordvaan. Ersän objektin vaihtelun taustalla on substantiivilausekkeen määräisyys ja partiaalisuus ja verbin ilmaiseman toiminnan aspekti.
Sekä genetiivi- että inessiiviobjektit ovat pääsääntöisesti määräisiä. Niitä käytetään kuitenkin erilaisissa ilmaisuissa. Genetiiviobjektien kanssa verbi on yleensä objektikonjugaatiossa, ja tällainen ilmaisu tulkitaan yleensä ajallisesti rajoitetuksi. Inessiiviobjektit sen sijaan esiintyvät useimmiten subjektikonjugaatiossa taivutetun verbin kanssa. Rakenne tulkitaan imperfektiiviseksi.
Objektikonjugaatiossa taivutetut verbit ovat suurimmaksi osaksi preteritissä ja ilmaisevat loppuun suoritettua toimintaa. Mikäli ne ovat preesensissä, toiminta suoritetaan loppuun tulevaisuudessa. Subjektikonjugaatiossa taivutetut verbit sen sijaan ilmaisevat toimintaa, jota suoritetaan puhehetkellä, ja ne ovat tällöin preesensissä.
Tutkielmassani selvitin, että ersämordvan objektin sijojen vaihteluun vaikuttavat muutkin tekijät edellä esitettyjen lisäksi. Infiniittisten muotojen objektien kohdalla myös elollisuudella näyttää olevan merkitystä sijanvalinnan kannalta. Joissakin lauseissa myös emotionaalinen intensiivisyys tai lauseen kielteisyys voi vaikuttaa sekä objektin että verbin muotoon. Frekventatiivis-kontinuatiiviset johtimet muuttavat verbin semantiikan lisäksi usein myös sen konjugaatiota ja verbin kanssa olevan objektin sijamuotoa.