Avoliiton yhteistalouden purkaminen, erityisesti suhteessa avioliiton yhteistalouden purkamiseen
Holmberg, Frej (2016-09-21)
Avoliiton yhteistalouden purkaminen, erityisesti suhteessa avioliiton yhteistalouden purkamiseen
Holmberg, Frej
(21.09.2016)
Aineistoon ei Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Tutkielman tarkoitus on tarkastella avoliiton purkamista Suomen lainsäädännössä, etenkin suhteessa avioliiton purkamiseen. Lisäksi tarkastellaan avoliittovarallisuusjärjestelmää ja yhteistalouden purkamista sekä verrataan niitä avioliiton vastaaviin. Tarkoituksena on selvittää, ovatko aviovarallisuusjärjestelmässä esiintyvät ratkaisut ovat suoraan tai epäsuoraan sovellettavissa myös avovarallisuusjärjestelmässä. Tutkielmassa käytetään oikeusdogmaattista tutkintatapaa. Tärkeimmät oikeuslähteet olivat esityöt laille avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta, oikeuskäytäntö (yhteensä 69 oikeustapausta) sekä Aarnio & Kankaan kirja Perhevarallisuus, Gottbergin kirja Perhesuhteet ja lainsäädäntö sekä Tiina Nysténin kirja Parisuhteen juridiikka.
Avoliittolain mukainen avoliitto syntyy kolmen osatekijän perusteella. Avopuolisoiden tulee olla parisuhteessa toistensa kanssa, asua yhdessä ja toimia yhteistaloudessa. Avoliitto taas päättyy kun yksikin edellä mainituista osatekijöistä on vapaaehtoisesti päättynyt muuten kuin tilapäisesti.
Vaikka suomalaisessa perheoikeudessa on pääsääntönä puolisoiden normaalikohtelun periaate, avoliitto voi erinäisin tavoin, kuten yhteisomistusolettaman kautta, vaikuttaa puolisoiden omistussuhteisiin. Lisäksi avopuoliso voi joutua vastuuseen puolisonsa tekemästä velasta esimerkiksi silloin kun velka on tullut hänen hyväkseen ja hänet voidaa katsoa hyväksyneen velan.
Puolisoiden yhteistaloutta purettaessa pääsääntö on, että kumpikin avopuoliso saa itselleen vain oman omaisuutensa. Yhdellä puolisolla voi kuitenkin olla oikeus saada toiselta hyvitystä. Hyvitystä voi saada jos yksi puoliso saisi toisen kustannuksella enemmän kuin vähäistä perusteetonta etua erotilanteessa. Näin voi tapahtua esimerkiksi siinä tapauksessa, että yksi puoliso on huolehtinut perheestä kun taas toinen puoliso on kasvattanut omaisuuttaan ansiotöissä tai mikäli yksi puoliso on sijoittanut rahaa tai työtä toisen puolison omaisuuteen. Kokonaisuutena avopuolison mahdollisuudet saada toiselta omaisuutta eron yhteydessä ovat huomattavasti rajoitetummat kun aviopuolison vastaavat mahdollisuudet.
Kun avopuolisoiden ero johtuu yhden puolison kuolemasta, avoleski on avioleskeä suojaamattomaammaassa asemassa. Avoleski voi kuitenkin saada avustusta. Avolesken avustuksen oikeuskäytännön vähyydestä johtuen avustuksen taloudellinen merkitys on vielä epäselvä, mutta enimmillään avustus voinee olla käyttöoikeus kuolleen avopuolison omistamaan, yhteisenä kotina toimineeseen kotiin. Tämä tuomittaneen pääasiallisesti silloin, kun avoleski on iäkäs.
Avoliittolain mukainen avoliitto syntyy kolmen osatekijän perusteella. Avopuolisoiden tulee olla parisuhteessa toistensa kanssa, asua yhdessä ja toimia yhteistaloudessa. Avoliitto taas päättyy kun yksikin edellä mainituista osatekijöistä on vapaaehtoisesti päättynyt muuten kuin tilapäisesti.
Vaikka suomalaisessa perheoikeudessa on pääsääntönä puolisoiden normaalikohtelun periaate, avoliitto voi erinäisin tavoin, kuten yhteisomistusolettaman kautta, vaikuttaa puolisoiden omistussuhteisiin. Lisäksi avopuoliso voi joutua vastuuseen puolisonsa tekemästä velasta esimerkiksi silloin kun velka on tullut hänen hyväkseen ja hänet voidaa katsoa hyväksyneen velan.
Puolisoiden yhteistaloutta purettaessa pääsääntö on, että kumpikin avopuoliso saa itselleen vain oman omaisuutensa. Yhdellä puolisolla voi kuitenkin olla oikeus saada toiselta hyvitystä. Hyvitystä voi saada jos yksi puoliso saisi toisen kustannuksella enemmän kuin vähäistä perusteetonta etua erotilanteessa. Näin voi tapahtua esimerkiksi siinä tapauksessa, että yksi puoliso on huolehtinut perheestä kun taas toinen puoliso on kasvattanut omaisuuttaan ansiotöissä tai mikäli yksi puoliso on sijoittanut rahaa tai työtä toisen puolison omaisuuteen. Kokonaisuutena avopuolison mahdollisuudet saada toiselta omaisuutta eron yhteydessä ovat huomattavasti rajoitetummat kun aviopuolison vastaavat mahdollisuudet.
Kun avopuolisoiden ero johtuu yhden puolison kuolemasta, avoleski on avioleskeä suojaamattomaammaassa asemassa. Avoleski voi kuitenkin saada avustusta. Avolesken avustuksen oikeuskäytännön vähyydestä johtuen avustuksen taloudellinen merkitys on vielä epäselvä, mutta enimmillään avustus voinee olla käyttöoikeus kuolleen avopuolison omistamaan, yhteisenä kotina toimineeseen kotiin. Tämä tuomittaneen pääasiallisesti silloin, kun avoleski on iäkäs.