Nuorten jalkapalloilijoiden psyykkinen hyvinvointi ja siihen yhteydessä olevat tekijät
Pelkonen, Matti (2016-09-22)
Nuorten jalkapalloilijoiden psyykkinen hyvinvointi ja siihen yhteydessä olevat tekijät
(22.09.2016)
Turun yliopisto
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2016092224146
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2016092224146
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Psyykkinen hyvinvointi on välttämätön tekijä nuoren urheilijan terveenä pysymisen ja urheilijana kehittymisen kannalta. Organisoitu kilpaurheilu asettaa nuorelle urheilijalle harrasteliikunnasta poikkeavia haasteita, jotka mahdollisesti heikentävät nuoren psyykkistä hyvinvointia. Nuorten urheilijoiden psyykkisen hyvinvoinnin tukeminen edellyttää tietoa siihen yhteydessä olevista tekijöistä.
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata 13–14-vuotiaiden jalkapalloilijoiden psyykkistä hyvinvointia (masentuneisuus, ahdistuneisuus, pystyvyyden tunne, elämänhallinta, itsetunto ja arviot omasta kehosta) ja siihen yhteydessä olevia tekijöitä. Tutkimukseen osallistui yhteensä 59 nuorta (33 tyttöä ja 26 poikaa). Kyselylomakkeen avulla kartoitettiin nuorten taustatietoja sekä psyykkistä hyvinvointia. Psyykkistä hyvinvointia kartoitettiin RBDI-mielialakyselyllä, pystyvyyden tunne -kyselyllä, SOC-13-mittarilla, itsetunto-kyselyllä sekä nuorille ja aikuisille suunnatulla kehon arvioinnin mittarilla. Taustamuuttujien ja psyykkisen hyvinvoinnin välisten yhteyksien analysointiin käytettiin kahden otoksen t-testiä, Mann-Whitneyn U-testiä, yksisuuntaista varianssianalyysia, Kruskall-Wallisin testiä, lineaarista regressioanalyysia ja Spearmanin järjestyskorrelaatiota. Psyykkisen hyvinvoinnin osatekijöiden välisiä yhteyksiä analysoitiin Pearsonin korrelaatiokertoimen ja Spearmanin järjestyskorrelaation avulla.
Tutkimukseen osallistuneet kokivat psyykkisen hyvinvointinsa hyväksi kaikilla psyykkisen hyvinvoinnin osa-alueilla. Merkittävimmät psyykkiseen hyvinvointiin yhteydessä olevat tekijät olivat koulumenestys, sukupuoli ja asuinkumppanit. Mitä parempi ala-asteen päättötodistuksen keskiarvo oli, sitä alhaisempi oli koettu masentuneisuuden aste (rs = -0.36, p = .005,), ja sitä tyytyväisempiä nuoret olivat pystyvyyteensä (r2 = 0.16, 95 % CI = 0.89-3.6, p = .002) sekä painoonsa (rs = 0.31, p = .019). Pojat raportoivat itsetuntonsa paremmaksi kuin tytöt (md 38 vs. 36, p = .027). Äidin ja isän kanssa asuvat nuoret raportoivat elämänhallintansa paremmaksi kuin joko äidin, isän tai jonkun muun kanssa asuvat (ka 75.4 vs. 65.4, p = .005). Psyykkisen hyvinvoinnin osatekijöistä lähes kaikki olivat yhteydessä toisiinsa. Ainoastaan masentuneisuuden ja ahdistuneisuuden (rs = 0.21, p = .107) sekä ahdistuneisuuden ja elämänhallinnan (rs = -0.24, p = .073) välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä.
Tutkimuksen mukaan nuoret jalkapalloilijat kokevat itsensä psyykkisesti hyvinvoiviksi. Tutkimus kuitenkin osoitti, että psyykkisen hyvinvoinnin tukemisessa tulee kiinnittää huomiota erityisesti nuoren koulumenestykseen. Tulevaisuudessa on tärkeää kehittää psyykkistä hyvinvointia tukevia toimintamalleja, jotka huomioivat tasapainoisesti nuoren urheiluharrastuksen, koulunkäynnin ja muun elämän.
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata 13–14-vuotiaiden jalkapalloilijoiden psyykkistä hyvinvointia (masentuneisuus, ahdistuneisuus, pystyvyyden tunne, elämänhallinta, itsetunto ja arviot omasta kehosta) ja siihen yhteydessä olevia tekijöitä. Tutkimukseen osallistui yhteensä 59 nuorta (33 tyttöä ja 26 poikaa). Kyselylomakkeen avulla kartoitettiin nuorten taustatietoja sekä psyykkistä hyvinvointia. Psyykkistä hyvinvointia kartoitettiin RBDI-mielialakyselyllä, pystyvyyden tunne -kyselyllä, SOC-13-mittarilla, itsetunto-kyselyllä sekä nuorille ja aikuisille suunnatulla kehon arvioinnin mittarilla. Taustamuuttujien ja psyykkisen hyvinvoinnin välisten yhteyksien analysointiin käytettiin kahden otoksen t-testiä, Mann-Whitneyn U-testiä, yksisuuntaista varianssianalyysia, Kruskall-Wallisin testiä, lineaarista regressioanalyysia ja Spearmanin järjestyskorrelaatiota. Psyykkisen hyvinvoinnin osatekijöiden välisiä yhteyksiä analysoitiin Pearsonin korrelaatiokertoimen ja Spearmanin järjestyskorrelaation avulla.
Tutkimukseen osallistuneet kokivat psyykkisen hyvinvointinsa hyväksi kaikilla psyykkisen hyvinvoinnin osa-alueilla. Merkittävimmät psyykkiseen hyvinvointiin yhteydessä olevat tekijät olivat koulumenestys, sukupuoli ja asuinkumppanit. Mitä parempi ala-asteen päättötodistuksen keskiarvo oli, sitä alhaisempi oli koettu masentuneisuuden aste (rs = -0.36, p = .005,), ja sitä tyytyväisempiä nuoret olivat pystyvyyteensä (r2 = 0.16, 95 % CI = 0.89-3.6, p = .002) sekä painoonsa (rs = 0.31, p = .019). Pojat raportoivat itsetuntonsa paremmaksi kuin tytöt (md 38 vs. 36, p = .027). Äidin ja isän kanssa asuvat nuoret raportoivat elämänhallintansa paremmaksi kuin joko äidin, isän tai jonkun muun kanssa asuvat (ka 75.4 vs. 65.4, p = .005). Psyykkisen hyvinvoinnin osatekijöistä lähes kaikki olivat yhteydessä toisiinsa. Ainoastaan masentuneisuuden ja ahdistuneisuuden (rs = 0.21, p = .107) sekä ahdistuneisuuden ja elämänhallinnan (rs = -0.24, p = .073) välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä.
Tutkimuksen mukaan nuoret jalkapalloilijat kokevat itsensä psyykkisesti hyvinvoiviksi. Tutkimus kuitenkin osoitti, että psyykkisen hyvinvoinnin tukemisessa tulee kiinnittää huomiota erityisesti nuoren koulumenestykseen. Tulevaisuudessa on tärkeää kehittää psyykkistä hyvinvointia tukevia toimintamalleja, jotka huomioivat tasapainoisesti nuoren urheiluharrastuksen, koulunkäynnin ja muun elämän.