Raskausajan tupakointia koskeva kommunikaatio äitiysneuvolan vastaanotolla
Piispanen, Anu (2016-09-27)
Raskausajan tupakointia koskeva kommunikaatio äitiysneuvolan vastaanotolla
Piispanen, Anu
(27.09.2016)
Turun yliopisto
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2016092724375
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2016092724375
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Suomalaiset terveydenhoitajat keskustelevat tupakoinnista raskaana olevien naisten kanssa äitiysneuvolan ensikäynniltä alkaen. Silti raskaana olevien naisten tupakointi ei ole vähentynyt samaan tapaan kuin muissa Pohjoismaissa. Suomalaisnaisista noin 15 prosenttia tupakoi alkuraskaudessa. Tämä tarkoittaa, että lähes 9000 sikiötä altistuu vuosittain tupakoinnin haitoille äitinsä kohdussa. Myönteisen kehityksen aikaan saamiseksi tarvitsemme lisää tietoa äitiysneuvoloiden tupakoimattomuutta tukevasta kommunikoinnista. Tämä tutkimus pyrkii osaltaan täyttämään tuota tarvetta kuvaamalla terveydenhoitajien ja raskaana olevien naisten sanallista ja sanatonta kommunikointia sekä heidän kokemuksiaan tupakointia koskevasta keskustelusta äitiysneuvolan vastaanotolla.
Tutkittavat valittiin tarkoituksenmukaisella otannalla yhden eteläsuomalaisen kunnan äitiysneuvoloista. Aineistonkeruumenetelminä käytettiin havainnointia ja haastatteluja. Äitiysneuvolan määräaikaistarkastuksen tupakointia koskevia keskusteluja videoitiin (n=5), minkä jälkeen raskaana olevia tupakoivia naisia (n=5) ja terveydenhoitajia (n=5) haastateltiin erikseen. Myös ne terveydenhoitajat (n=5) haastateltiin, joiden asiakaskunnassa ei ollut tupakoivia raskaana olevia naisia aineiston keruuaikana syksyllä 2015. Aineisto analysoitiin induktiivisesti temaattisella analyysilla ja keskusteluanalyysia soveltamalla.
Videoidut tupakointikeskustelut olivat terveydenhoitajapainotteisia paitsi silloin, kun vastaanotoilla käytettiin motivoivan haastattelun periaatteita. Terveydenhoitajat ottivat tupakoinnin puheeksi ja antoivat myönteistä palautetta aktiivisesti. Sen sijaan muu tupakoinnista kommunikoiminen oli vähäisempää. Jatko-ohjaus ja keskustelun tavoitteellisuus toteutuivat vastaanotoilla huonoiten. Kommunikoinnin perusteella tupakoinnista oli helpompi puhua konkreettisten työkalujen kuten nikotiiniriippuvuutta kuvaavan Fagerströmin testin avulla. Sanattoman kommunikoinnin merkitys tuli esille etenkin tunteiden ilmaisussa ja vuorovaikutuksen säätelyssä.
Terveydenhoitajat kokivat, että tupakoinnista pyritään kommunikoimaan asiakas- ja tilannekohtaisesti ja kannustavasti. Terveydenhoitajien mielestä tupakointikeskusteluihin vaikuttivat raskaana olevien naisten keskusteluhalukkuus, rehellisyys ja motivaatio tupakoinnin lopettamiseen. Lisäksi se, miten terveydenhoitajat priorisoivat tupakoimattomuutta ja tupakointikeskusteluja ja kuinka he luottivat itseensä ohjauksen antajana, vaikuttivat tilanteen kulkuun. Raskaana olevat naiset kokivat, että keskustelut olivat äiti- ja perhekeskeisiä. He kokivat tupakoinnista keskustelemisen tärkeäksi, mutta pitivät tärkeämpänä oman muutoksensa johtamista.
Tupakointikeskusteluja priorisoimalla ja sanallista ja sanatonta kommunikointia tehostamalla äitiysneuvoloiden terveydenhoitajilla on mahdollisuus tukea raskaana olevia naisia tupakoimattomuuteen entistä paremmin. Communication on smoking in the public maternity clinic
In Finland, women will be counselled for smoking cessation as a part of routine antenatal care. Still the rate of maternal smoking is high (15 %), which is much higher than in the other Nordic countries. This means that annually almost 9,000 Finnish unborn children is exposed to harm caused by smoking. Thus, a deeper understanding of communication and clinical practice guideline´s implementation in the public maternity clinic are needed. The aim of this study was to investigate the verbal and nonverbal communication between public health nurses and pregnant women and to describe their experiences of smoking cessation counsels. The objective was to produce information for developing smoking cessation methods for pregnant women.
A purposive sample of pregnant women who smoke and public health nurses were selected from public maternity clinics in a municipality located in South Finland. Videotaped observations (n=5) of maternity clinic visits were undertaken followed by interviews of pregnant women (n=5) and public health nurses (n=5). Also those public health nurses (n=5) were interviewed who did not have smoking client when data was collected in autumn 2015. Transcriptions were analyzed by inductive approach using thematic analysis and application of conversation analysis.
During the counsels public health nurses spoke more than pregnant women, except in cases where the public health nurses used the principles of motivational interviewing. Public health nurses asked about smoking and gave positive feedback actively. In contrast, other ways to communicate on smoking was limited. Arranging follow-up and setting target to quit smoking, implemented worst. On the basis of communication, it was easier to talk about smoking with assist tools such as the Fagerström Test for Nicotine Dependence. The importance of non-verbal communication came up especially when expressing emotions and regulating the flow of interaction.
Public health nurses experienced that they communicated on smoking individually and supportively. The smooth flow of communication was affected pregnant women´s motivation for conversation and smoking cessation and transparency. Also public health nurse’s prioritization and self-confidence affected on counsels. Pregnant women experienced that smoking discussions were client-centered. They felt themselves as changeleaders and having a full responsibility on quit smoking.
These findings indicate that public health nurses need to use clinical practice guidelines and nonverbal communication more extensively. These findings have important practice implications for Finnish public antenatal care settings when targeting the reduction of maternal smoking.
Tutkittavat valittiin tarkoituksenmukaisella otannalla yhden eteläsuomalaisen kunnan äitiysneuvoloista. Aineistonkeruumenetelminä käytettiin havainnointia ja haastatteluja. Äitiysneuvolan määräaikaistarkastuksen tupakointia koskevia keskusteluja videoitiin (n=5), minkä jälkeen raskaana olevia tupakoivia naisia (n=5) ja terveydenhoitajia (n=5) haastateltiin erikseen. Myös ne terveydenhoitajat (n=5) haastateltiin, joiden asiakaskunnassa ei ollut tupakoivia raskaana olevia naisia aineiston keruuaikana syksyllä 2015. Aineisto analysoitiin induktiivisesti temaattisella analyysilla ja keskusteluanalyysia soveltamalla.
Videoidut tupakointikeskustelut olivat terveydenhoitajapainotteisia paitsi silloin, kun vastaanotoilla käytettiin motivoivan haastattelun periaatteita. Terveydenhoitajat ottivat tupakoinnin puheeksi ja antoivat myönteistä palautetta aktiivisesti. Sen sijaan muu tupakoinnista kommunikoiminen oli vähäisempää. Jatko-ohjaus ja keskustelun tavoitteellisuus toteutuivat vastaanotoilla huonoiten. Kommunikoinnin perusteella tupakoinnista oli helpompi puhua konkreettisten työkalujen kuten nikotiiniriippuvuutta kuvaavan Fagerströmin testin avulla. Sanattoman kommunikoinnin merkitys tuli esille etenkin tunteiden ilmaisussa ja vuorovaikutuksen säätelyssä.
Terveydenhoitajat kokivat, että tupakoinnista pyritään kommunikoimaan asiakas- ja tilannekohtaisesti ja kannustavasti. Terveydenhoitajien mielestä tupakointikeskusteluihin vaikuttivat raskaana olevien naisten keskusteluhalukkuus, rehellisyys ja motivaatio tupakoinnin lopettamiseen. Lisäksi se, miten terveydenhoitajat priorisoivat tupakoimattomuutta ja tupakointikeskusteluja ja kuinka he luottivat itseensä ohjauksen antajana, vaikuttivat tilanteen kulkuun. Raskaana olevat naiset kokivat, että keskustelut olivat äiti- ja perhekeskeisiä. He kokivat tupakoinnista keskustelemisen tärkeäksi, mutta pitivät tärkeämpänä oman muutoksensa johtamista.
Tupakointikeskusteluja priorisoimalla ja sanallista ja sanatonta kommunikointia tehostamalla äitiysneuvoloiden terveydenhoitajilla on mahdollisuus tukea raskaana olevia naisia tupakoimattomuuteen entistä paremmin.
In Finland, women will be counselled for smoking cessation as a part of routine antenatal care. Still the rate of maternal smoking is high (15 %), which is much higher than in the other Nordic countries. This means that annually almost 9,000 Finnish unborn children is exposed to harm caused by smoking. Thus, a deeper understanding of communication and clinical practice guideline´s implementation in the public maternity clinic are needed. The aim of this study was to investigate the verbal and nonverbal communication between public health nurses and pregnant women and to describe their experiences of smoking cessation counsels. The objective was to produce information for developing smoking cessation methods for pregnant women.
A purposive sample of pregnant women who smoke and public health nurses were selected from public maternity clinics in a municipality located in South Finland. Videotaped observations (n=5) of maternity clinic visits were undertaken followed by interviews of pregnant women (n=5) and public health nurses (n=5). Also those public health nurses (n=5) were interviewed who did not have smoking client when data was collected in autumn 2015. Transcriptions were analyzed by inductive approach using thematic analysis and application of conversation analysis.
During the counsels public health nurses spoke more than pregnant women, except in cases where the public health nurses used the principles of motivational interviewing. Public health nurses asked about smoking and gave positive feedback actively. In contrast, other ways to communicate on smoking was limited. Arranging follow-up and setting target to quit smoking, implemented worst. On the basis of communication, it was easier to talk about smoking with assist tools such as the Fagerström Test for Nicotine Dependence. The importance of non-verbal communication came up especially when expressing emotions and regulating the flow of interaction.
Public health nurses experienced that they communicated on smoking individually and supportively. The smooth flow of communication was affected pregnant women´s motivation for conversation and smoking cessation and transparency. Also public health nurse’s prioritization and self-confidence affected on counsels. Pregnant women experienced that smoking discussions were client-centered. They felt themselves as changeleaders and having a full responsibility on quit smoking.
These findings indicate that public health nurses need to use clinical practice guidelines and nonverbal communication more extensively. These findings have important practice implications for Finnish public antenatal care settings when targeting the reduction of maternal smoking.