Hallittu epävarmuus. Robert Fitzroyn kiistelty visio meteorologisesta sään ennustamisesta viktoriaanisessa Britanniassa

Abstract

Tutkin työssäni ensimmäisten meteorologisten sääennustusten kehittämistä viktoriaanisessa Britanniassa ja niiden suhdetta ajan yhteiskuntaan. Tarkastelen amiraali Robert Fitzroyn huomiota herättänyttä hanketta meteorologisesta sään ennustamisesta tieteen, teknologian ja tiedon välittämisen muovaamana prosessina, mikä auttaa ymmärtämään tieteen kehitystä viktoriaanisessa Britanniassa sekä säätiedotusten erityislaatuista suhdetta yhteiskuntaan. Lähestyn aihetta pääasiassa Fitzroyn kirjoittaman Weather Book -teoksen ja säätarkkailijoille annettujen ohjeiden kautta käyttäen tukena myös muita meteorologisia julkaisuja sekä lehdissä ja parlamentissa käytyä keskustelua. Ennustusten herättämä polemiikki sekä säätiedotusverkoston eri toimijoiden tiedollinen etäisyys tekevät näistä lähteistä hedelmällisen välineen meteorologian ja tieteen historian tarkasteluun. Fitzroyn visio sään ennustamisesta nivoutuu tutkimuksessa osaksi 1800-luvun uskoa tieteen vääjäämättömään kehitykseen ja toisaalta sään ennustamisen mahdottomuuteen. Fitzroyn ideassa näkyy tasapainoilu toivottoman monimutkaisen sään ja erehtymättömän tieteen eetoksen välillä, missä hän käytti hyväksi sääviisaudeksi kutsutun perinteen heuristisia metodeja sään ennustamiseen. Fitzroyn idean käytännön toteutuksesta käy ilmi taivaan havainnoimisen subjektiivisuus sekä tiedon liikkeen materiaalisuus, kun eri havainnoitsijoiden tuottama tieto pyrittiin standardisoimaan, siirtämään verkoston keskukseen sekä edelleen sanomalehtien sivuille. Lopputuloksena oli ennustus, jossa meteorologian ja vanhan sääviisauden ajatukset sekoittuivat pyrkimykseksi ennustaa paikallista säätä, mutta näkemällä vain ilmakehän laajemmat liikkeet. Tutkimuksen keskeisin havainto oli Fitzroyn sääennustusten idean pohjautuminen vanhempaan sääviisauden perinteeseen, joka muovautui osaksi 1800-luvun tieteen maailmankuvaa ja teknologiaa. Fitzroyn ajatusten tarkastelu osoittaa, että idea sään ennustamisesta ei noussut pelkästään meteorologisen tiedon kumuloitumisesta tai teknologian kehityksestä ja itse käytännön lopputulos oli monien materiaalisten toimijoiden määrittämä. Fitzroy ei löytänyt ajatonta ja puhtaan tieteellistä tapaa ennustaa säätä, vaan kyseessä oli hyvin aikaan ja paikkaan sidottu tiedon soveltamisen prosessi, mikä kuvaa tieteen kehityksen kiinteää suhdetta muuhun yhteiskuntaan.