Unettomuuden yhteys psyykkiseen kuormittuneisuuteen – Pitkittäistutkimus 14 212 kuntasektorin työntekijällä kahdeksan vuoden seuranta-aikana
Siren, Nella (2016-10-05)
Unettomuuden yhteys psyykkiseen kuormittuneisuuteen – Pitkittäistutkimus 14 212 kuntasektorin työntekijällä kahdeksan vuoden seuranta-aikana
Siren, Nella
(05.10.2016)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Unettomuutta kokevilla on aiemmissa tutkimuksissa todettu kohonnut riski sairastua masennukseen. Akuutti unettomuus näyttäisi lisäävän psyykkistä kuormittuneisuutta ja masennusoireita hetkellisesti, mutta pitkään jatkunut unettomuus voi altistaa masennukselle vielä useiden vuosien kuluttua. Sekä unettomuuden että psyykkisen kuormittuneisuuden on aiemmissa tutkimuksissa todettu lisäävän riskiä sairauspoissaoloihin ja työkyvyttömyyteen. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, miten unettomuuden kehityskulut olivat yhteydessä psyykkiseen kuormittuneisuuteen työikäisillä kahdeksan vuoden seuranta-aikana.
Pitkittäistutkimukseen osallistui 24 287 työntekijää kymmenestä suomalaisesta kunnasta ja 21 sairaalasta. Tutkittavat vastasivat terveyttä ja hyvinvointia kartoittavaan Kunta10-kyselyyn kolmena peräkkäisenä ajankohtana. Tutkittavilta kartoitettiin kahdella ensimmäisellä mittauskerralla heidän kokemiaan unettomuusoireita Jenkinsin unikyselyllä ja psyykkistä kuormittuneisuutta General Health Questionnaire-12 -kyselyllä. Lisäksi tutkittavilta kartoitettiin unettomuuteen vaikuttavia muita tekijöitä kuten sukupuoli, ikä, ammattiasema, painoindeksi, terveydentila, alkoholin käyttö, yöunen pituus, siviilisääty, tupakointi ja fyysinen aktiivisuus. Kolmannella mittauskerralla mitattiin psyykkinen kuormittuneisuus.
Analyysien ulkopuolelle jätettiin ne kyselyihin vastanneet, jotka kokivat itsensä psyykkisesti kuormittuneiksi kahdella ensimmäisellä mittauskerralla, jolloin lopullinen otos oli 14 212 työntekijää. Kahdella ensimmäisellä mittauskerralla raportoitujen unettomuusoireiden perusteella muodostettiin uusi unettomuusmuuttuja, joka kuvaa unettomuuden kehityskulkua ja vakavuutta. Tilastolliset analyysit suoritettiin logistisella regressioanalyysilla, jossa selittävänä muuttujana oli unettomuus ja selitettävänä muuttujana psyykkinen kuormittuneisuus.
Jatkuvat sekä vakavat että lievät uniongelmat lisäsivät psyykkisen kuormittumisen riskiä kaksinkertaiseksi. Myös satunnaista unettomuutta kokevilla, eli niillä jotka raportoivat ainoastaan alkumittauksessa kokevansa uniongelmia, oli 1.5-kertainen riski kuormittua myöhemmin psyykkisesti (95 % luottamusväli 1.3–1.7).
Tutkimuksen perusteella uniongelmat ovat riski myöhempään psyykkiseen kuormittumiseen vielä silloinkin, kun uniongelmasta on toivuttu. Tarvitaan lisää tutkimusta siitä miksi riski säilyy kohonneena vielä silloinkin, kun uniongelmia ei enää ole. Unettomuutta kokevien jaksamista työssä tulisi tukea, sillä sekä unettomuuden että psyykkisen kuormittuneisuuden tiedetään olevan riski työkyvyttömyyteen ja sairauspoissaoloihin.
Pitkittäistutkimukseen osallistui 24 287 työntekijää kymmenestä suomalaisesta kunnasta ja 21 sairaalasta. Tutkittavat vastasivat terveyttä ja hyvinvointia kartoittavaan Kunta10-kyselyyn kolmena peräkkäisenä ajankohtana. Tutkittavilta kartoitettiin kahdella ensimmäisellä mittauskerralla heidän kokemiaan unettomuusoireita Jenkinsin unikyselyllä ja psyykkistä kuormittuneisuutta General Health Questionnaire-12 -kyselyllä. Lisäksi tutkittavilta kartoitettiin unettomuuteen vaikuttavia muita tekijöitä kuten sukupuoli, ikä, ammattiasema, painoindeksi, terveydentila, alkoholin käyttö, yöunen pituus, siviilisääty, tupakointi ja fyysinen aktiivisuus. Kolmannella mittauskerralla mitattiin psyykkinen kuormittuneisuus.
Analyysien ulkopuolelle jätettiin ne kyselyihin vastanneet, jotka kokivat itsensä psyykkisesti kuormittuneiksi kahdella ensimmäisellä mittauskerralla, jolloin lopullinen otos oli 14 212 työntekijää. Kahdella ensimmäisellä mittauskerralla raportoitujen unettomuusoireiden perusteella muodostettiin uusi unettomuusmuuttuja, joka kuvaa unettomuuden kehityskulkua ja vakavuutta. Tilastolliset analyysit suoritettiin logistisella regressioanalyysilla, jossa selittävänä muuttujana oli unettomuus ja selitettävänä muuttujana psyykkinen kuormittuneisuus.
Jatkuvat sekä vakavat että lievät uniongelmat lisäsivät psyykkisen kuormittumisen riskiä kaksinkertaiseksi. Myös satunnaista unettomuutta kokevilla, eli niillä jotka raportoivat ainoastaan alkumittauksessa kokevansa uniongelmia, oli 1.5-kertainen riski kuormittua myöhemmin psyykkisesti (95 % luottamusväli 1.3–1.7).
Tutkimuksen perusteella uniongelmat ovat riski myöhempään psyykkiseen kuormittumiseen vielä silloinkin, kun uniongelmasta on toivuttu. Tarvitaan lisää tutkimusta siitä miksi riski säilyy kohonneena vielä silloinkin, kun uniongelmia ei enää ole. Unettomuutta kokevien jaksamista työssä tulisi tukea, sillä sekä unettomuuden että psyykkisen kuormittuneisuuden tiedetään olevan riski työkyvyttömyyteen ja sairauspoissaoloihin.