Laulukäännökset ensimmäisessä suomenkielisessä koululaulukirjassa: Heinrich Wächterin 50 Koulu-Laulua
Kukkola, Miia (2016-10-06)
Laulukäännökset ensimmäisessä suomenkielisessä koululaulukirjassa: Heinrich Wächterin 50 Koulu-Laulua
Kukkola, Miia
(06.10.2016)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman aineistona on viipurilaisen urkuri-pedagogi Heinrich Wächterin (1818−1881) omakustantama ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa vuonna 1864 painettu laulukirja 50 Koulu-Laulua, Sanat ja nuotit yksi- ja kaksiääniselle laulannolle. Se oli ensimmäinen suomenkielinen laulukirja, joka oli varta vasten laadittu käytettäväksi suomenkielisissä kouluissa. Tämän tutkimuksen päätavoite on selvittää, mikä osuus laulukirjan lauluista on käännöksiä ja keitä laulukääntäjät olivat. Laajempana tutkimuskysymyksenä pohditaan laulujen yhteiskunnallista merkitystä ja laulukirjan vastaanottoa.
Laulukäännökset ovat verrattain uusi tutkimusalue niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. Tämän vuoksi tutkielman alussa pyritään määrittelemään, miten laulukäännös eroaa tavanomaisesta käännöstekstistä, miten laulukäännöksiä voidaan tutkia ja miten laulukäännökset sijoittuvat käännöstutkimuksen kenttään. Tavoitteena on osaltaan kehittää ajatuksia siitä, miten laulukäännöksiä voidaan tutkia tietyssä historiallisessa kontekstissa. Tutkielman päämääränä on funktionalistisesta ja suomennoshistoriallisesta näkökulmasta käsin selvittää, mikä funktio Wächterin laulukirjalla oli 1800-luvun lopulla Suomen ollessa Venäjän suuriruhtinaskunta. Työn suomennoshistoriallinen näkökulma edellyttää, että tarkastelussa huomioidaan 1800-luvun kääntämistä säätelevät ihanteet ja normit, jotka vaikuttivat siihen, mitä ja miten käännettiin, mistä kielistä ja mitä ideologista tarkoitusta varten.
Wächterin tavoite oli julkaista suomenkielinen oppikirja koulujen laulunopetukseen. Tutkimusaineiston analyysin perusteella Wächterin laulukirjan lauluista hieman yli puolet oli alun perin suomen kielellä kirjoitettu ja loput käännetty ruotsista, saksasta ja unkarista. Laulukirjassa ei perinteisiä suomalaisia kansanlauluja juuri ollut, vaan suurin osa sekä alkuperäisistä suomenkielisistä teksteistä että käännöksistä oli 1800-luvun tunnettujen suomalaisten runoilijoiden ja suomentajien laatimia. Laulukirjan maalliset laulut herättivät sekä vastustusta että kannatusta, mutta kritiikissä ei kiinnitetty huomiota laulutekstien laatuun vaan niiden kasvatukselliseen arvoon. Koululaulukirjaan sisällytettyinä suomennettu ulkomainen taiderunous ja kotimainen laululyriikka levittäytyivät nyt aivan uudella tavalla suomenkielisiin kouluihin ja rahvaan keskuuteen musiikillisina teksteinä − tuoden maallisilla aiheillaan piristystä koulujen laulunopetuksen perinteiseen virsilauluun ja vahvistaen suomalaista kansallista identiteettiä voimakkaan kansallisen heräämisen aikana.
Laulukäännökset ovat verrattain uusi tutkimusalue niin Suomessa kuin kansainvälisestikin. Tämän vuoksi tutkielman alussa pyritään määrittelemään, miten laulukäännös eroaa tavanomaisesta käännöstekstistä, miten laulukäännöksiä voidaan tutkia ja miten laulukäännökset sijoittuvat käännöstutkimuksen kenttään. Tavoitteena on osaltaan kehittää ajatuksia siitä, miten laulukäännöksiä voidaan tutkia tietyssä historiallisessa kontekstissa. Tutkielman päämääränä on funktionalistisesta ja suomennoshistoriallisesta näkökulmasta käsin selvittää, mikä funktio Wächterin laulukirjalla oli 1800-luvun lopulla Suomen ollessa Venäjän suuriruhtinaskunta. Työn suomennoshistoriallinen näkökulma edellyttää, että tarkastelussa huomioidaan 1800-luvun kääntämistä säätelevät ihanteet ja normit, jotka vaikuttivat siihen, mitä ja miten käännettiin, mistä kielistä ja mitä ideologista tarkoitusta varten.
Wächterin tavoite oli julkaista suomenkielinen oppikirja koulujen laulunopetukseen. Tutkimusaineiston analyysin perusteella Wächterin laulukirjan lauluista hieman yli puolet oli alun perin suomen kielellä kirjoitettu ja loput käännetty ruotsista, saksasta ja unkarista. Laulukirjassa ei perinteisiä suomalaisia kansanlauluja juuri ollut, vaan suurin osa sekä alkuperäisistä suomenkielisistä teksteistä että käännöksistä oli 1800-luvun tunnettujen suomalaisten runoilijoiden ja suomentajien laatimia. Laulukirjan maalliset laulut herättivät sekä vastustusta että kannatusta, mutta kritiikissä ei kiinnitetty huomiota laulutekstien laatuun vaan niiden kasvatukselliseen arvoon. Koululaulukirjaan sisällytettyinä suomennettu ulkomainen taiderunous ja kotimainen laululyriikka levittäytyivät nyt aivan uudella tavalla suomenkielisiin kouluihin ja rahvaan keskuuteen musiikillisina teksteinä − tuoden maallisilla aiheillaan piristystä koulujen laulunopetuksen perinteiseen virsilauluun ja vahvistaen suomalaista kansallista identiteettiä voimakkaan kansallisen heräämisen aikana.