Kohti normaaliutta -lastensuojelulasten koulukokemukset
Kiesiläinen, Jouko (2016-10)
Kohti normaaliutta -lastensuojelulasten koulukokemukset
Kiesiläinen, Jouko
(10 / 2016)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Tutkimusten mukaan huostaan otetut lapset kohtaavat koulunkäynnissä erilaisia haasteita ja yleinen koulutustaso jää keskivertoväestöön verrattaessa alhaisemmaksi. Tutkimuskysymykseni ovat, 1) millaisia kokemuksia lastensuojelulapsilla on koulusta ja 2) miten he hahmottavat omaa suhdettaan kouluun ympäristönä. Suhteeseen kuuluvat henkilösuhteet kanssaoppilaisiin, opettajiin ja kouluun. Fenomenologia ja narratiivisuus toimivat tutkimusotteena, jolla lähestyn aihetta. Tutkimusta varten haastateltiin kuutta 15-17- vuotiasta nuorta, jotka asuivat SOS-lapsikylässä. Haastattelumenetelmänä oli avoin haastattelu.
Haastateltavien tarinoissa oli yksilöllisiä painotuseroja, mutta haastatteluista nousi kolme yhdistävää tekijää esille. Ensinäkin jokainen haastateltava myönsi lastensuojelutaustan vaikuttaneen tapaan, jolla heihin suhtauduttiin koulussa. Toisekseen mitä enemmän nuoren kertomuksessa oli ei – sijoitettuja ystäviä, sitä parempi koulumenestys oli arvosanojen valossa. Näille nuorille myös opettajien merkitys oli pienempi. Kolmanneksi kaikki haastateltavat kokivat, että useimmat Lapsikylän nuorista suhtautuivat kouluun kielteisesti. Haastateltavien omilla kokemuksilla ei tuntunut olevan vaikutusta siihen, miten he kokivat muiden sijoitettujen nuorten asenteet koulua kohtaan. Tarinoista käy ilmi, että opettajat ja ei- sijoitetut ystävät toimivat sosiaalisen kontrollin valtiaana, jotka valvovat ja vahvistavat sosiaalisia rakenteita. Ulkopuolisuuden tunnetta voidaan selittää myös sosioemotionaalisilla syillä, koska heikko sosioemotionaalinen kiinnittyminen lisää kouluun sopeutumattomuutta. Lopuksi pohditaan, voiko lasta suojaavat toimijat kääntyä tarkoitustaan vastaan.
Haastateltavien tarinoissa oli yksilöllisiä painotuseroja, mutta haastatteluista nousi kolme yhdistävää tekijää esille. Ensinäkin jokainen haastateltava myönsi lastensuojelutaustan vaikuttaneen tapaan, jolla heihin suhtauduttiin koulussa. Toisekseen mitä enemmän nuoren kertomuksessa oli ei – sijoitettuja ystäviä, sitä parempi koulumenestys oli arvosanojen valossa. Näille nuorille myös opettajien merkitys oli pienempi. Kolmanneksi kaikki haastateltavat kokivat, että useimmat Lapsikylän nuorista suhtautuivat kouluun kielteisesti. Haastateltavien omilla kokemuksilla ei tuntunut olevan vaikutusta siihen, miten he kokivat muiden sijoitettujen nuorten asenteet koulua kohtaan. Tarinoista käy ilmi, että opettajat ja ei- sijoitetut ystävät toimivat sosiaalisen kontrollin valtiaana, jotka valvovat ja vahvistavat sosiaalisia rakenteita. Ulkopuolisuuden tunnetta voidaan selittää myös sosioemotionaalisilla syillä, koska heikko sosioemotionaalinen kiinnittyminen lisää kouluun sopeutumattomuutta. Lopuksi pohditaan, voiko lasta suojaavat toimijat kääntyä tarkoitustaan vastaan.