Startista apua koulupolulle. Tapaustutkimus kahden starttiluokkalaisen koululykkäysvuodesta ja koululaiseksi kasvamisesta.
Kaitila, Ella; Ketola, Salli (2016-10-10)
Startista apua koulupolulle. Tapaustutkimus kahden starttiluokkalaisen koululykkäysvuodesta ja koululaiseksi kasvamisesta.
Kaitila, Ella
Ketola, Salli
(10.10.2016)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kahden starttiluokan käyneen lapsen koululykkäysvuoden onnistumista sekä kouluvalmiuden kehittymistä. Tapauksia tarkasteltiin lasten kehitystä seuranneiden aikuisten näkökulmista. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostui aikaisemmista koululykkäystä, starttiluokkia sekä kouluvalmiutta käsittelevistä tutkimuksista.
Tapaustutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla lasten vanhempia, starttiluokanopettajia sekä ensimmäisen luokan opettajia. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina lasten ensimmäisen luokan lopulla. Tutkimusaineisto analysoitiin käyttämällä aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Molemmista lapsista laadittiin aineiston pohjalta taulukoinnit, joista edelleen muodostettiin lapsikohtaiset, päätuloksia esittävät yhteenvetotaulukot.
Kaikki osapuolet kokivat starttiluokan ja koululykkäyksen olleen oikea ja lähes välttämätön ratkaisu kummankin lapsen tapauksessa. Starttiluokan koettiin onnistuneen erityisesti lasten kouluvalmiuksien kehittämisessä sekä itsetunnon ja oppimismotivaation tukemisessa. Starttiluokan tehokkuutta koululykkäysvuoden opetusmuotona selittävät erityisesti pieni ryhmäkoko sekä sijainti koulun yhteydessä, osana koulukulttuuria. Vanhemmat olivat erittäin tyytyväisiä lapsensa starttiluokkavuoteen eikä starttiluokalla tai koululykkäyksellä nähty kielteisiä vaikutuksia lasten kehitykselle tai myöhemmälle koulunkäynnille. Kehitysehdotuksina esitettiin parempaa informointia starttiluokkatoiminnasta, vanhempien ja opettajien yhteistä siirtymäpalaveria lapsen siirtyessä 1. luokalle sekä lasten myöhemmän koulusuoriutumisen seurantaa starttiluokanopettajan työn kehittämiseksi.
Tulosten perusteella voidaan todeta, että starttiluokka on toimiva varhaisen puuttumisen keino lapsille, joilla on tehostetun tuen tarpeita. Starttiluokkien tarve osoittaa, etteivät kaikki lapset täytä koulun asettamia vaatimuksia kouluvalmiudesta. Niin tämän kuin aikaisemman koululykkäystä koskevan tutkimustiedon perusteella voidaankin kyseenalaistaa koulun valmius vastaanottaa kaikki koulutulokkaat. Lapsen ja perheen jaksamisen kannalta starttiluokka ja koululykkäys ovat kuitenkin tehokkaita ratkaisuja. Tärkeää olisi, että koululykkäyskäytännön hyödyllisyyttä arvioitaessa tarkasteltaisiin laajojen otantojen sijaan sen yksilöllisiä vaikutuksia lapsen kehitykselle.
Tapaustutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla lasten vanhempia, starttiluokanopettajia sekä ensimmäisen luokan opettajia. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina lasten ensimmäisen luokan lopulla. Tutkimusaineisto analysoitiin käyttämällä aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Molemmista lapsista laadittiin aineiston pohjalta taulukoinnit, joista edelleen muodostettiin lapsikohtaiset, päätuloksia esittävät yhteenvetotaulukot.
Kaikki osapuolet kokivat starttiluokan ja koululykkäyksen olleen oikea ja lähes välttämätön ratkaisu kummankin lapsen tapauksessa. Starttiluokan koettiin onnistuneen erityisesti lasten kouluvalmiuksien kehittämisessä sekä itsetunnon ja oppimismotivaation tukemisessa. Starttiluokan tehokkuutta koululykkäysvuoden opetusmuotona selittävät erityisesti pieni ryhmäkoko sekä sijainti koulun yhteydessä, osana koulukulttuuria. Vanhemmat olivat erittäin tyytyväisiä lapsensa starttiluokkavuoteen eikä starttiluokalla tai koululykkäyksellä nähty kielteisiä vaikutuksia lasten kehitykselle tai myöhemmälle koulunkäynnille. Kehitysehdotuksina esitettiin parempaa informointia starttiluokkatoiminnasta, vanhempien ja opettajien yhteistä siirtymäpalaveria lapsen siirtyessä 1. luokalle sekä lasten myöhemmän koulusuoriutumisen seurantaa starttiluokanopettajan työn kehittämiseksi.
Tulosten perusteella voidaan todeta, että starttiluokka on toimiva varhaisen puuttumisen keino lapsille, joilla on tehostetun tuen tarpeita. Starttiluokkien tarve osoittaa, etteivät kaikki lapset täytä koulun asettamia vaatimuksia kouluvalmiudesta. Niin tämän kuin aikaisemman koululykkäystä koskevan tutkimustiedon perusteella voidaankin kyseenalaistaa koulun valmius vastaanottaa kaikki koulutulokkaat. Lapsen ja perheen jaksamisen kannalta starttiluokka ja koululykkäys ovat kuitenkin tehokkaita ratkaisuja. Tärkeää olisi, että koululykkäyskäytännön hyödyllisyyttä arvioitaessa tarkasteltaisiin laajojen otantojen sijaan sen yksilöllisiä vaikutuksia lapsen kehitykselle.