Oikeudellinen kieliteko
Ropponen, Otto (2016-10-10)
Oikeudellinen kieliteko
Ropponen, Otto
(10.10.2016)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Tutkielmassa selvitetään, millaisia ovat luonteeltaan juridiikan operatiiviset faktat, jotka saavat aikaan sisältönsä mukaisia oikeusvaikutuksia. Tätä tarkoitusta varten tarkastellaan aluksi tämän faktajoukon kenties tunnetuinta edustajaa, oikeudellista tahdonilmaisua. Havaitaan, että tutkimuskohteessa on kyse ilmaisuista, joiden funktiona on saada aikaan tietty oikeusvaikutus. Tällaisen ilmaisun tekeminen ilmentää tekijässään kyseisen oikeusvaikutuksen aikaansaamiseen kohdistuvaa pyrkimystä. Aina ei oikeusvaikutusten kannalta kuitenkaan ole merkitystä sillä, että ilmaisun antajalla todella on tämä ilmaisunsa ilmentämä tahtotila. Kysymys ilmaisun käsillä olosta ja sisällöstä ratkeaa vuorostaan soveltuvien konventioiden ja tulkintasääntöjä avulla. Viimeksi mainittuja kysymyksiä ei käsitellä tässä tutkimuksessa.
Pelkän oikeusvaikutusten aikaansaamista merkitsevän ilmaisun tekeminen ei kuitenkaan riitä oikeusvaikutusten syntymiseksi: ilmaisujen on oltava myös päteviä. Pätevyys määritellään tutkielmassa ilmaisun sisällön omaksuttavuudeksi oikeudellisessa päättelyssä. Pätevyyteen vaikuttavat monenlaiset asiat, esimerkiksi ilmaisun sisältö, ilmaisun antajan oikeudellinen status, ilmaisun muoto sekä ympäröivät asiantilat ja niihin sekä ilmaisuun itseensä kohdistuvat tekijän ja mahdollisen vastaanottajan uskomukset. Mikäli ilmaisu ei täytä tiettyjä vaatimuksia, tai mikäli sitä rasittaa jokin negatiivinen asiantila, voi seurauksena olla ilmaisun pätemättömyys, eli oikeusvaikutusten puuttuminen. Joskus pätemättömyyden voimaantulo edellyttää erillistä ilmaisua, milloin puhutaan vakiintuneesti moitteenvaraisesta pätemättömyydestä.
Tutkielmassa havaitaan, että suomalaisesta oikeustieteestä puuttuu käsite, joka kattaisi yllä mainitun kaltaiset ilmaisut oikeudenalaan katsomatta. Tätä yleiskäsitettä lähdetään muodostamaan kielifilosofian ja kielitekojen teorian avulla. Huomio kiinnittyy erityisesti kielitekoteorian valtavirtaa edustavien J.L. Austinin ja John Rogers Searlen tutkimuksiin. Tässä yhteydessä havaitaan, että tutkielman tutkimuskohde vastaa Searlen kehittelemää deklaraatioiden kielitekoluokkaa. Deklaraatiot ovat ilmaisuja, jotka lausumalla saadaan aikaan niiden propositionaalinen sisältö tietyssä institutionaalisessa kontekstissa. Oikeuden maailma perustuslakeineen ja tuomioineen on pitkälti seurausta tällaisten oikeudellisten kielitekojen tekemisestä sekä niiden sisällön eli oikeusvaikutusten jatkuvasta voimassaolosta. Näiden institutionaalisten asiantilojen olemassaolo on viime kädessä riippuvainen relevantin yleisön yleisestä hyväksynnästä.
Tutkimuskohteen luonteen selvittämisen lisäksi kielitekojen teoria tarjoaa myös analyyttisen menetelmän oikeudellisen kieliteon pätevyyden, pätemättömyyden ja moitteenvaraisuuden arviointiin. Tältä pohjalta luonnosteltu malli avaa näkökulman oikeuteen pätevyyskriteerit täyttävien ja toisiinsa vaikuttavien kielitekojen verkostona.
Pelkän oikeusvaikutusten aikaansaamista merkitsevän ilmaisun tekeminen ei kuitenkaan riitä oikeusvaikutusten syntymiseksi: ilmaisujen on oltava myös päteviä. Pätevyys määritellään tutkielmassa ilmaisun sisällön omaksuttavuudeksi oikeudellisessa päättelyssä. Pätevyyteen vaikuttavat monenlaiset asiat, esimerkiksi ilmaisun sisältö, ilmaisun antajan oikeudellinen status, ilmaisun muoto sekä ympäröivät asiantilat ja niihin sekä ilmaisuun itseensä kohdistuvat tekijän ja mahdollisen vastaanottajan uskomukset. Mikäli ilmaisu ei täytä tiettyjä vaatimuksia, tai mikäli sitä rasittaa jokin negatiivinen asiantila, voi seurauksena olla ilmaisun pätemättömyys, eli oikeusvaikutusten puuttuminen. Joskus pätemättömyyden voimaantulo edellyttää erillistä ilmaisua, milloin puhutaan vakiintuneesti moitteenvaraisesta pätemättömyydestä.
Tutkielmassa havaitaan, että suomalaisesta oikeustieteestä puuttuu käsite, joka kattaisi yllä mainitun kaltaiset ilmaisut oikeudenalaan katsomatta. Tätä yleiskäsitettä lähdetään muodostamaan kielifilosofian ja kielitekojen teorian avulla. Huomio kiinnittyy erityisesti kielitekoteorian valtavirtaa edustavien J.L. Austinin ja John Rogers Searlen tutkimuksiin. Tässä yhteydessä havaitaan, että tutkielman tutkimuskohde vastaa Searlen kehittelemää deklaraatioiden kielitekoluokkaa. Deklaraatiot ovat ilmaisuja, jotka lausumalla saadaan aikaan niiden propositionaalinen sisältö tietyssä institutionaalisessa kontekstissa. Oikeuden maailma perustuslakeineen ja tuomioineen on pitkälti seurausta tällaisten oikeudellisten kielitekojen tekemisestä sekä niiden sisällön eli oikeusvaikutusten jatkuvasta voimassaolosta. Näiden institutionaalisten asiantilojen olemassaolo on viime kädessä riippuvainen relevantin yleisön yleisestä hyväksynnästä.
Tutkimuskohteen luonteen selvittämisen lisäksi kielitekojen teoria tarjoaa myös analyyttisen menetelmän oikeudellisen kieliteon pätevyyden, pätemättömyyden ja moitteenvaraisuuden arviointiin. Tältä pohjalta luonnosteltu malli avaa näkökulman oikeuteen pätevyyskriteerit täyttävien ja toisiinsa vaikuttavien kielitekojen verkostona.