Käsiteanalyysi näyttöön perustuvasta käytännöstä sosiaalityössä

Abstract

Vähintään siitä lähtien, kun sosiaalityöstä on tullut yliopistoissa opetettava itsenäinen oppiaine, on tieteenalan sisällä puhututtanut sen jännitteinen yhteys tutkimuksen, teorian ja käytännön työn välillä. Keskustelu liittyy myös sosiaalityölle ominaisen asiantuntijuuden määrittelyyn. Sosiaalityö ammattina koskettaa ihmiselämää kokonaisuutena ja se liikkuu monenlaisen osaamisen rajapinnoilla. Myös sosiaalityön tiedonmuodostus on tieteiden rajat ylittävää ja moninaista. Moninaisuus voidaan nähdä kompleksisena ja hajanaisena, mutta myös rikkautena. Näyttöön perustuva käytäntö on eräs tapa tuoda käytäntö ja tutkimus lähemmäs toisiaan. Lääketieteessä parhaan mahdollisen tutkimustiedon soveltaminen on itsestään selvää ja myös hoitotieteessä näyttöperusteisuus on otettu osaksi käytäntöjä. Sosiaalityössä näyttöön perustuva käytäntö on ollut kiistanalaisempi kohde. Käsitteestä on käyty viimeisten vuosien aikana runsaasti keskustelua, mutta Suomessa aihetta koskevia julkaisuja on niukasti.

Tutkimuksessani jäsennän viime vuosina julkaistujen näyttöön perustuvaa käytäntöä koskevien tutkimusten kautta näyttöön perustuvan käytännön käsitettä sosiaalityössä. Tutkimus on kirjallisuuskatsaus ja analyysimenetelmänä käytän käsiteanalyysia. Aineistona ovat lähivuosina julkaistut kansainväliset artikkelit, joita tutkin alun perin hoitotieteisiin kehitetyn Rodgersin evolutionaarisen käsiteanalyysin avulla. Rodgersin käsiteanalyysi ottaa huomioon käsitteen kehityksen ja filosofiset puolet. Tarkoituksena on selkeyttää näyttöön perustuvan käytännön epämääräiseksi nähtyä käsitettä sosiaalityössä. Halusin selvittää mitä sillä tarkoitetaan ja miten se sosiaalityön tieteellisissä julkaisuissa nähdään? Peilaan käsitettä sosiaalityön historialliseen muutokseen alkuajoista nykypäivään professionaalisuuden kehittymisen sekä sosiaalityön tiedonmuodostuksen kautta. Kontekstina on myös laajempi yhteiskunnallinen ympäristö ja osin globaalit muutokset, jotka ovat tuoneet uusia haasteita sosiaalityön toimintaympäristöihin.

Aineistona on 23 englanninkielistä artikkelia, joiden analyysin pohjana toimii käsitteen ennakkoehtoja, seurauksia, käyttötarkoituksia, ominaispiirteitä ja lähikäsitteitä luokitteleva runko. Lisäksi halusin lyhyesti tuoda esiin käsitteen historiallisen taustan osin lääketieteeseen pohjautuvana ja osin pohjautuneena sosiaalityön omaan tiedonmuodostuksen, jossa näkyy universaaleja piirteitä. Näyttöön perustuvan käytännön ennakkoehdoiksi muotoutuivat näyttöön sekä eri toimijoihin liittyvät edellytykset. Käsitteen positiivisina seurauksina voidaan nähdä palvelujen tehostaminen sekä ammatillisen toiminnan eettisyys ja vaikuttavuus, mikäli niiden toteutumisen tiellä olevat esteet pystytään raivaamaan. Näyttöön perustuvan käsitteen ominaispiirteiksi muodostuivat prosessi, paradigma, kriittinen, joustava, kaksisuuntainen (tutkimuksen ja käytännön tason välillä), yhteistoiminnallinen, systeeminen, interaktiivinen, keskeneräinen, kiistanalainen, välttämätön, eettinen. Tyypillisiä lähikäsitteitä olivat ESI (empirical supported intervention), Best practices ja knowledge transition.