Taloudelliset ohjauskeinot ilmastonmuutoksen torjunnassa – ominaispiirteet ja sovellettavuus EU:n päästövähennysten ympäristöohjauksessa
Luikku, Ella (2016-10-17)
Taloudelliset ohjauskeinot ilmastonmuutoksen torjunnassa – ominaispiirteet ja sovellettavuus EU:n päästövähennysten ympäristöohjauksessa
Luikku, Ella
(17.10.2016)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Ilmastonmuutos on aikamme suurin ympäristöongelma, joka muodostaa haastavan sääntelykohteen. Tästä johtuen perinteisen oikeudellis-hallinnollisen ohjauksen rinnalle on noussut tarve ottaa käyttöön uusia ohjauskeinoja ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Ympäristöpoliittisista ohjauskeinoista erityisesti taloudellisen ohjauksen katsotaan tarjoavan kustannustehokkaan tavan saavuttaa tehokkaita ympäristövaikutuksia. Kiinnostus taloudellisten ohjauskeinojen soveltamiseen on kasvanut etenkin YK:n ilmastonmuutosta koskevan puitesopimuksen ja sen tavoitteet konkretisoivan Kioton pöytäkirjan solmimisen jälkeen, sillä kunnianhimoiset päästövähennysvelvoitteet ja kasvava tietoisuus ilmastonmuutoksen vaikutuksista vaativat tehokkaita toimia.
Tämä tutkielma tarkoituksena on tarkastella taloudellisten ohjauskeinojen ominaispiirteitä ja niiden sovellettavuutta ilmastonmuutoksen torjunnan ympäristöohjauksessa EU:ssa. Ensimmäisenä päätutkimuskysymyksenä tarkastellaan taloudellisten ohjauskeinojen ominaispiirteitä sekä tavoitteita ja miksi taloudellisia ohjauskeinoja on aiheellista hyödyntää ympäristöohjauskeinoina. Toisena päätutkimuskysymyksenä arvioidaan, miten päästöverot ja päästökauppajärjestelmä taloudellisina ohjauskeinoina soveltuvat EU:n ilmastonmuutosta koskevaan ympäristöohjaukseen. Tutkimuskysymyksiä tarkastellaan sääntelyteoreettisella tutkimusmetodilla arvioiden ja vertaillen taloudellisten ohjauskeinojen tavoitteita, vaikuttavuutta ja toteuttamistapoja ilmastonmuutoksen torjunnassa. Oikeustieteellisesti painottuneen sääntelyteoreettisen lähestymistavan lisäksi tutkimuskysymyksiä arvioidaan myös oikeustaloustieteen, ympäristötaloustieteen sekä perinteisen oikeusdogmatiikan näkökulmista.
Taloudellisten ohjauskeinojen tavoitteiden ja toteuttamistapojen tarkasteltu osoittaa, että ne tarjoavat perinteisille oikeudellis-hallinnollisille ohjauskeinoille hyvän vaihtoehdon. Niihin kuitenkin sisältyy myös haasteita ja heikkouksia, kuten poliittisten mielipiteiden aiheuttamat kompromissit. Myös EU:ssa ilmastonmuutoksen torjuntaan kohdistuvat taloudelliset ohjauskeinot, kuten päästöverot ja päästökauppajärjestelmä, ovat selvästi ympäristöpoliittisia ohjauskeinoja, joiden ympäristötarkoitus on osin jäänyt taloudellisten ja poliittisten näkökulmien varjoon. Tästä huolimatta taloudelliset ohjauskeinot soveltuvat ilmastonmuutoksen torjuntaan tehokkaasti etenkin, jos ne yhdistetään muuhun sääntelyohjaukseen ja niiden käytössä hyödynnetään smart regulation – ja new governance –näkökulmien tarjoamia ideoita.
Tämä tutkielma tarkoituksena on tarkastella taloudellisten ohjauskeinojen ominaispiirteitä ja niiden sovellettavuutta ilmastonmuutoksen torjunnan ympäristöohjauksessa EU:ssa. Ensimmäisenä päätutkimuskysymyksenä tarkastellaan taloudellisten ohjauskeinojen ominaispiirteitä sekä tavoitteita ja miksi taloudellisia ohjauskeinoja on aiheellista hyödyntää ympäristöohjauskeinoina. Toisena päätutkimuskysymyksenä arvioidaan, miten päästöverot ja päästökauppajärjestelmä taloudellisina ohjauskeinoina soveltuvat EU:n ilmastonmuutosta koskevaan ympäristöohjaukseen. Tutkimuskysymyksiä tarkastellaan sääntelyteoreettisella tutkimusmetodilla arvioiden ja vertaillen taloudellisten ohjauskeinojen tavoitteita, vaikuttavuutta ja toteuttamistapoja ilmastonmuutoksen torjunnassa. Oikeustieteellisesti painottuneen sääntelyteoreettisen lähestymistavan lisäksi tutkimuskysymyksiä arvioidaan myös oikeustaloustieteen, ympäristötaloustieteen sekä perinteisen oikeusdogmatiikan näkökulmista.
Taloudellisten ohjauskeinojen tavoitteiden ja toteuttamistapojen tarkasteltu osoittaa, että ne tarjoavat perinteisille oikeudellis-hallinnollisille ohjauskeinoille hyvän vaihtoehdon. Niihin kuitenkin sisältyy myös haasteita ja heikkouksia, kuten poliittisten mielipiteiden aiheuttamat kompromissit. Myös EU:ssa ilmastonmuutoksen torjuntaan kohdistuvat taloudelliset ohjauskeinot, kuten päästöverot ja päästökauppajärjestelmä, ovat selvästi ympäristöpoliittisia ohjauskeinoja, joiden ympäristötarkoitus on osin jäänyt taloudellisten ja poliittisten näkökulmien varjoon. Tästä huolimatta taloudelliset ohjauskeinot soveltuvat ilmastonmuutoksen torjuntaan tehokkaasti etenkin, jos ne yhdistetään muuhun sääntelyohjaukseen ja niiden käytössä hyödynnetään smart regulation – ja new governance –näkökulmien tarjoamia ideoita.