SUOMALAISEN DIPLOMAATIN NÄKÖKULMIA KIINAAN UUTEEN ALKUUN — Suurlähettiläs Cay Sundströmin raportointi ja tulkinnat Pekingistä 1953–1959
Valtonen, Anni (2016-10-20)
SUOMALAISEN DIPLOMAATIN NÄKÖKULMIA KIINAAN UUTEEN ALKUUN — Suurlähettiläs Cay Sundströmin raportointi ja tulkinnat Pekingistä 1953–1959
Valtonen, Anni
(20.10.2016)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Vuonna 1953 Suomen lähettilääksi Kiinan kansantasavaltaan lähetettiin Carl-Johan (Cay) Sundström, jonka vuoteen 1959 asti kestänyt kausi on nähty menestyksekkäänä ajanjaksona Suomen ja Kiinan suhteissa. Vuodesta 1955 lähtien suurlähettiläänä Pekingissä toimineen Sundströmin aiempaa toimintaa sekä suomalaisten kommunistien parissa että suurlähettiläänä Moskovassa on kuitenkin arvosteltu.
Alussa uutta puoluevaltiota rakentanut Kiina nojasi paljolti Neuvostoliittoon, minkä kautta loppuvuodesta 1953 maahan saapunut Sundström lähti paljolti arvioimaan maan politiikkaa. Sundströmin aiemmat kokemukset Moskovasta ja hänen perehtyneisyytensä marxilais-leniniläiseen ideologiaan auttoivat häntä ymmärtämään Kiinan kehitystä, mutta eivät auttaneet häntä tarkastelemaan sitä kriittisesti.
Myöhemmin Sundströmin tiedot ja kokemukset Kiinasta syventyivät, mutta nopeutettu siirtyminen sosialismiin tuli hänelle yllätyksenä. Ensimmäisen Taiwaninsalmen kriisin päätyttyä destalinisaatio lievensi kansainvälistä jännitystä ja Kiina kehitti paljon ulkosuhteitaan niin kutsuttuihin kolmansiin maihin. Sundström kirjoitti yksityiskohtaisia raportteja Kiinan suhtautumisesta Stalinin arvosteluun, mutta ei nähnyt linja-erojen Neuvostoliiton kanssa vaikuttavan maiden suhteisiin.
Sundströmin loppuaikoina Mao Zedongin ajatukset ja tulkinnat kommunistisen ideologian soveltamisesta Kiinan olosuhteisiin alkoivat näkyä totalitaristisen Kiinan yhteiskunnassa. Hän kirjoitti paljon oikaisu- ja oikeistonvastaisista kampanjoista tuoden hyvin esiin niiden motiiveja, mutta suurta harppausta eteenpäin hän ei enää ollut näkemässä. Syöpää sairastanut Sundström kuoli maaliskuussa 1959.
Sundströmin raportointi oli asiantuntevaa, mutta hänen vasemmistolaisuutensa esti häntä tulkitsemasta Kiinaa kriittisesti. Hän oli käyttänyt monipuolisia lähteitä ja käsitellyt Kiinan politiikassa tärkeimpiä aiheita, mutta ei tehnyt niistä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Raporttien aiheisiin vaikuttivat hänen henkilökohtaiset mielenkiinnon kohteensa, kuten kansainvälinen politiikka ja intellektuellien asema työväenliikkeessä.
Diplomaattikunnan jäsenenä Sundström oli läheisesti tekemisissä muiden Pohjoismaiden ja puolueettomien maiden edustajien kanssa, mutta loi hyvät suhteet myös kansandemokraattisten maiden suurlähettiläisiin ja harvoihin länsimaiden edustajiin Pekingissä. Hän osallistui molempien leirien diplomaattisiin tilaisuuksiin, mikä hänestä osoitti puolueettomuutta ja antoi hänelle mahdollisuuden nähdä Kiinan johtoa usein.
Tutkimuksen primäärilähteinä on käytetty Suomen ulkoasiainministeriön arkistosta ja Kansallisarkistosta löytyviä Cay Sundströmin kirjoittamia raportteja, kirjeitä ja päiväkirjoja. Yleisteoksia ja aiempaa tutkimusta on käytetty täydentämään ja taustoittamaan tietoja.
Alussa uutta puoluevaltiota rakentanut Kiina nojasi paljolti Neuvostoliittoon, minkä kautta loppuvuodesta 1953 maahan saapunut Sundström lähti paljolti arvioimaan maan politiikkaa. Sundströmin aiemmat kokemukset Moskovasta ja hänen perehtyneisyytensä marxilais-leniniläiseen ideologiaan auttoivat häntä ymmärtämään Kiinan kehitystä, mutta eivät auttaneet häntä tarkastelemaan sitä kriittisesti.
Myöhemmin Sundströmin tiedot ja kokemukset Kiinasta syventyivät, mutta nopeutettu siirtyminen sosialismiin tuli hänelle yllätyksenä. Ensimmäisen Taiwaninsalmen kriisin päätyttyä destalinisaatio lievensi kansainvälistä jännitystä ja Kiina kehitti paljon ulkosuhteitaan niin kutsuttuihin kolmansiin maihin. Sundström kirjoitti yksityiskohtaisia raportteja Kiinan suhtautumisesta Stalinin arvosteluun, mutta ei nähnyt linja-erojen Neuvostoliiton kanssa vaikuttavan maiden suhteisiin.
Sundströmin loppuaikoina Mao Zedongin ajatukset ja tulkinnat kommunistisen ideologian soveltamisesta Kiinan olosuhteisiin alkoivat näkyä totalitaristisen Kiinan yhteiskunnassa. Hän kirjoitti paljon oikaisu- ja oikeistonvastaisista kampanjoista tuoden hyvin esiin niiden motiiveja, mutta suurta harppausta eteenpäin hän ei enää ollut näkemässä. Syöpää sairastanut Sundström kuoli maaliskuussa 1959.
Sundströmin raportointi oli asiantuntevaa, mutta hänen vasemmistolaisuutensa esti häntä tulkitsemasta Kiinaa kriittisesti. Hän oli käyttänyt monipuolisia lähteitä ja käsitellyt Kiinan politiikassa tärkeimpiä aiheita, mutta ei tehnyt niistä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Raporttien aiheisiin vaikuttivat hänen henkilökohtaiset mielenkiinnon kohteensa, kuten kansainvälinen politiikka ja intellektuellien asema työväenliikkeessä.
Diplomaattikunnan jäsenenä Sundström oli läheisesti tekemisissä muiden Pohjoismaiden ja puolueettomien maiden edustajien kanssa, mutta loi hyvät suhteet myös kansandemokraattisten maiden suurlähettiläisiin ja harvoihin länsimaiden edustajiin Pekingissä. Hän osallistui molempien leirien diplomaattisiin tilaisuuksiin, mikä hänestä osoitti puolueettomuutta ja antoi hänelle mahdollisuuden nähdä Kiinan johtoa usein.
Tutkimuksen primäärilähteinä on käytetty Suomen ulkoasiainministeriön arkistosta ja Kansallisarkistosta löytyviä Cay Sundströmin kirjoittamia raportteja, kirjeitä ja päiväkirjoja. Yleisteoksia ja aiempaa tutkimusta on käytetty täydentämään ja taustoittamaan tietoja.