Ilmatiestentin vaikutus potilaan selviytymiseen
Herhi, Eino (2016-10-25)
Ilmatiestentin vaikutus potilaan selviytymiseen
Herhi, Eino
(25.10.2016)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Hengenahdistus on potilaan yleisvointia merkittävästi heikentävä oire, jonka taustalla voi olla joko hyvän- tai pahanlaatuinen ahtauttava muutos ilmateissä. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää ilmateiden endoskooppisten hoitotoimenpiteiden ja erityisesti ilmatiestentin vaikutusta hengenahdistuksesta kärsivän potilaan selviytymiseen. Samalla tutkielma esittelee Turun yliopistollisessa keskussairaalassa (Tyks) käytössä olevia hoitotoimenpidevaihtoehtoja ja niiden käyttömahdollisuuksia eri syistä johtuvan hengenahdistusoireen helpottamisessa.
Tutkimus toteutettiin retrospektiivisesti Tyksin potilasarkistosta kerätyn aineiston avulla. Tutkimuksen aikajänteeksi valikoitui 2002–2014, sillä vuonna 2002 Tyksissä otettiin sähköinen sairauskertomus käyttöön. Lopulliseksi tutkimuksessa käsiteltyjen potilaiden kokonaismääräksi muodostui 189.
Yleisin ensilinjan endoskooppinen hoitotoimenpide Tyksissä oli ilmateitä ahtauttavan muutoksen laseravusteinen poisto. Toiseksi eniten tehtiin ilmateiden stenttaustoimenpiteitä, joilla pyrittiin helpottamaan potilaan hengenahdistusta ja varmistamaan ilmateiden avoimuus. 99 tapauksessa (52 %) ensimmäisellä endoskooppisella hoitotoimenpiteellä saavutettiin pysyvä apu hengenahdistusoireeseen. 77 potilasta päätyi tutkimuksen aikajänteellä vielä uusintatoimenpiteeseen Tyksissä.
Ilmatiestentatuista potilaista 87 % koki toimenpiteellä olleen apua hengenahdistusoireeseen. Tästä potilasjoukosta 91 % menehtyi alle vuoden kuluttua toimenpiteestä, mikä kuvaa stenttaustoimenpiteiden palliatiivista luonnetta. Keskimääräinen seuranta-aika oli stentatuilla potilailla 99 vuorokautta.
Tutkimuksen tuloksia tullaan hyödyntämään laajemmassa suomalaisessa
monikeskustutkimuksessa.
Tutkimus toteutettiin retrospektiivisesti Tyksin potilasarkistosta kerätyn aineiston avulla. Tutkimuksen aikajänteeksi valikoitui 2002–2014, sillä vuonna 2002 Tyksissä otettiin sähköinen sairauskertomus käyttöön. Lopulliseksi tutkimuksessa käsiteltyjen potilaiden kokonaismääräksi muodostui 189.
Yleisin ensilinjan endoskooppinen hoitotoimenpide Tyksissä oli ilmateitä ahtauttavan muutoksen laseravusteinen poisto. Toiseksi eniten tehtiin ilmateiden stenttaustoimenpiteitä, joilla pyrittiin helpottamaan potilaan hengenahdistusta ja varmistamaan ilmateiden avoimuus. 99 tapauksessa (52 %) ensimmäisellä endoskooppisella hoitotoimenpiteellä saavutettiin pysyvä apu hengenahdistusoireeseen. 77 potilasta päätyi tutkimuksen aikajänteellä vielä uusintatoimenpiteeseen Tyksissä.
Ilmatiestentatuista potilaista 87 % koki toimenpiteellä olleen apua hengenahdistusoireeseen. Tästä potilasjoukosta 91 % menehtyi alle vuoden kuluttua toimenpiteestä, mikä kuvaa stenttaustoimenpiteiden palliatiivista luonnetta. Keskimääräinen seuranta-aika oli stentatuilla potilailla 99 vuorokautta.
Tutkimuksen tuloksia tullaan hyödyntämään laajemmassa suomalaisessa
monikeskustutkimuksessa.