Investointien hyväksyminen päätösteorian näkökulmasta
Rajakallio, Elisa (2016-10-25)
Investointien hyväksyminen päätösteorian näkökulmasta
Rajakallio, Elisa
(25.10.2016)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto. Turun kauppakorkeakoulu
Kuvaus
siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Tutkimuksessa investointipäätöksentekoa tarkastellaan päätösteorian näkökulmasta. Normatiivinen päätösteoria sekä investointikirjallisuus olettavat organisaatioiden toimivan rationaalisesti. Tutkimusten mukaan organisaatioilla on kuitenkin suuria vaikeuksia toimia rationaalisuuden edellyttämällä tavalla. Päätöksenteko on todellisuudessa vain rajoitetusti rationaalista, mikä perustuu päätöksentekijän rajalliseen tiedonkäsittelyn kapasiteettiin. Päätöksentekijöiden onkin rajallisten kykyjensä vuoksi yksinkertaistettava päättelyään. Yksinkertaistamisen seurauksena päätöksentekijät tulkitsevat informaatiota omien käsitemalliensa kautta, jotka voivat vääristää päättelyä. Käsitemallien ja kokemusten perusteella jokaiselle ihmiselle muodostuu myös omanlaisensa päätöksentekotyyli.
Tutkimuksessa tarkastellaan suuren ja kahden pienen organisaation investointipäätöksenteon prosesseja. Teemahaastattelujen avulla pyritään selvittämään, millaisia ominaispiirteitä suurten ja pienten organisaatioiden päätöksenteossa on. Jotta näitä suurten ja pienten organisaatioiden ominaispiirteitä voidaan ymmärtää, pitää tutkimuksessa kiinnittää huomiota päätöksentekijöiden päätöksentekotyyleihin, sekä heidän ajatteluunsa sisältyviin vinoumiin.
Tutkimustulosten mukaan suurissa ja pienissä organisaatioissa päätöksentekoprosessit ja päätöksentekijöiden päätöksentekotyylit eroavat toisistaan. Pienten organisaatioiden päätöksenteko on subjektiivista ja niillä on vähän resursseja, minkä vuoksi ne toimivat epärationaalisesti. Subjektiivisuuden vuoksi pienissä organisaatioissa voidaan havaita vinoumien vaikutusta, joita ovat esimerkiksi optimismi ja voimakas sitoutuminen. Suurilla organisaatioilla on käytettävissään enemmän resursseja ja niiden toiminta on tarkoin ohjattua, joten ne kykenevät toimimaan rationaalisemmin.
Normatiivisen päätösteorian mukaan vain rationaalinen päätöksenteko mahdollistaa optimaaliset päätökset. Pienet organisaatiot näyttävät kuitenkin selviytyvän hämmästyttävän hyvin, vaikka niillä on käytössään rajallisesti resursseja ja niiden päätöksentekoprosessit sisältävät lukuisia ajattelun vinoumia. Onnistuneiden päätösten saavuttaminen ei siis ole kiinni rajattomista resursseista ja täydellistä informaatiota. Onnistuneen päätöksenteon avainta pitääkin pyrkiä etsimään valmiiden mallien sijaan päätöksentekijöistä itsestään.
Tutkimuksessa tarkastellaan suuren ja kahden pienen organisaation investointipäätöksenteon prosesseja. Teemahaastattelujen avulla pyritään selvittämään, millaisia ominaispiirteitä suurten ja pienten organisaatioiden päätöksenteossa on. Jotta näitä suurten ja pienten organisaatioiden ominaispiirteitä voidaan ymmärtää, pitää tutkimuksessa kiinnittää huomiota päätöksentekijöiden päätöksentekotyyleihin, sekä heidän ajatteluunsa sisältyviin vinoumiin.
Tutkimustulosten mukaan suurissa ja pienissä organisaatioissa päätöksentekoprosessit ja päätöksentekijöiden päätöksentekotyylit eroavat toisistaan. Pienten organisaatioiden päätöksenteko on subjektiivista ja niillä on vähän resursseja, minkä vuoksi ne toimivat epärationaalisesti. Subjektiivisuuden vuoksi pienissä organisaatioissa voidaan havaita vinoumien vaikutusta, joita ovat esimerkiksi optimismi ja voimakas sitoutuminen. Suurilla organisaatioilla on käytettävissään enemmän resursseja ja niiden toiminta on tarkoin ohjattua, joten ne kykenevät toimimaan rationaalisemmin.
Normatiivisen päätösteorian mukaan vain rationaalinen päätöksenteko mahdollistaa optimaaliset päätökset. Pienet organisaatiot näyttävät kuitenkin selviytyvän hämmästyttävän hyvin, vaikka niillä on käytössään rajallisesti resursseja ja niiden päätöksentekoprosessit sisältävät lukuisia ajattelun vinoumia. Onnistuneiden päätösten saavuttaminen ei siis ole kiinni rajattomista resursseista ja täydellistä informaatiota. Onnistuneen päätöksenteon avainta pitääkin pyrkiä etsimään valmiiden mallien sijaan päätöksentekijöistä itsestään.