Venäjän painollisten vokaalien kuvaus ultraäänitutkimuksella

Abstract

Tutkielman aiheena on venäjän painollisten vokaalien kuvaus. Niitä on tutkittu akustisen analyysin ja ultraäänikuvien avulla sekä näitä vertailemalla. Ultraääni on artikulaation tutkimuksessa Turussa ja Suomessa uusi menetelmä. Tutkimus on datalähtöinen eikä tuloksia sijoiteta mihinkään suurempaan teoriakehykseen.

Johdannossa käsitellään akustiikan ja artikulaation suhdetta aiemman tutkimuksen pohjalta sekä artikulaation tutkimuksen menetelmiä. Toisessa luvussa esitellään venäjän vokaalijärjestelmää sekä palatalisaatiota (liudennusta), joka vaikuttaa merkittävästi venäjän vokaaliallofonien laatuun. Sekä venäjän vokaalien akustiikasta että artikulaatiosta esitetään kuvaus aiemman tutkimuksen pohjalta.

Koehenkilöitä on kaksi, koska ultraäänitutkimuksen perusteella on vaikea vertailla eri koehenkilöitä keskenään ja tarkoitus on pikemmin tarkastella, esiintyykö sama ilmiö eri koehenkilöillä samansuuntaisesti. Tutkimushypoteesina on, että konsonanttien palatalisaation vaikutus näkyy vokaaleissa etisempänä ja osin myös suppeampana artikulaationa kuin palatalisoitumattomien konsonanttien yhteydessä. Lisäksi odotetaan ultraäänen olevan soveltuva keino tämän tyyppiseen tutkimukseen. Vokaalien kontekstina ovat dentaaliklusiilit /t/ ja /tʲ/.

Ultraäänilaitteisto vaikuttaisi soveltuvan artikulaation tutkimukseen oivallisesti. Tutkielmassa käydään läpi sen toimintaan liittyvien asetuksien valitsemista. Tutkimuksen tulokset vahvistavat hypoteesin: palatalisoituneiden konsonanttien välissä sijaitsevat vokaaliallofonit ovat säännönmukaisesti etisempiä ja/tai suppeampia kuin palatalisoitumattomien konsonanttien välissä sijaitsevat. Tässä tutkimuksessa lähtökohtana on akustinen analyysi, jonka tuloksiin ultraäänikuvia verrataan. Vokaaliallofonien välisen vertailun lisäksi vertaillaan kielen sijaintia palatalisoituneiden allofonien eri vaiheissa: alussa, keskellä ja lopussa. Kielen selän voidaan nähdä hakeutuvan äänteen alussa ja lopussa kohti palatalisaation edellyttämää artikulaatiopaikkaa kitalaessa; tämä vaikutus ei kuitenkaan näy yhtä selvästi kuin odotettiin. Artikulaation ja akustiikan välisen yhteyden selvittämiseksi tarkastellaan myös joitain akustiikaltaan keskiarvosta poikkeavia tapauksia. Useimmiten nähdään, että suurikaan akustinen ero ei näy artikulaatiossa juuri lainkaan. Yksi mahdollinen selitys on huulten pyöreyden vaikutus, jota ei tässä tutkimuksessa ole muuten huomioitu.