Jäämistöosituksen sovittelun erityispiirteet ja lesken asema
Henttinen, Heini (2016-11-23)
Jäämistöosituksen sovittelun erityispiirteet ja lesken asema
Henttinen, Heini
(23.11.2016)
Turun yliopisto
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2016112329605
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2016112329605
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Tutkielmassa selvitetään jäämistöosituksen ja avioero-osituksen sovittelun eroja erityisesti lesken näkökulmasta. Tutkimusmetodina on lainopillinen metodi eli oikeussääntöjen systematisointi ja tulkinta. Oikeusvertailevaa ainesta tuo pohjoismaiden sovittelusäännöstön esittely.
Avioliiton päättyessä toimitettava tasajaon periaatteen mukainen ositus saattaa johtaa perusteettoman edun saamiseen tai kohtuuttomuuteen. Tällöin ositusta voidaan poikkeustapauksissa kokonaisharkinnan perusteella sovitella avioliittolain 103b §:n nojalla. Sovittelu voi tapahtua sekä lesken eduksi että vahingoksi. Harkinnassa otetaan huomioon avioliiton kesto ja taloudelliset panostukset avioliiton aikana, eikä sovittelu voida perustua moraaliseen arvioon puolisoiden käyttäytymisestä. Ositusperuste vaikuttaa harkintakriteerien punnintaan. Jäämistöosituksessa on hyväksyttävämpää kiinnittää huomiota ositusperusteen syntyhetken jälkeisiin seikkoihin sekä lesken taloudelliseen asemaan ja tarveperusteisiin. Jäämistöosituksessa tulisi sovittelun edellytysten täyttyä harvemmin kuin avioero-osituksessa, tosin avioehdon sovittelukynnys on matalampi kuin avioero-osituksessa. Avioero-osituksessa painotetaan panosperustetta. Verotuksessa sovittelun johdosta tehtyjä varallisuuden siirtoja voidaan käsitellä ositusta koskevien säännösten mukaan vain, jos sovittelu täyttää AL 103b §:n mukaiset edellytykset. Jäämistöosituksessa on huomioitava perintökaaren mukaiset lesken suojasäännökset, jotka eivät ole este sovittelulle. Osituksen sovittelu voi käytännössä vähentää leskelle tulevan tasingon määrää. Toisaalta sovittelu saattaa estää testamentin toteutumisen ja rintaperillisten lakiosien pienentymisen.
Oikeuskirjallisuudessa ollaan erimielisiä siitä, voiko leski vaatia osituksen sovittelua myös periessään puolisonsa. Tällaisessa tilanteessa leski ei voi vedota tasinkoprivilegiinsä. Korkein oikeus ei ole ottanut kantaa osituksen sovitteluun lesken periessä, eikä siten voida päätellä, etteikö osituksen sovittelua koskeva säännöstö tulisi tällöin kyseeseen. Lainsäädäntöä tulisi selkeyttää mahdollistamalla yksiselitteisesti osituksen sovittelu lesken periessä puolisonsa. Lisäksi lainsäädäntöä tulisi muuttaa siten, että leskellä olisi aina osakkuusasema, joka päättyisi vasta kun tasinkosuoritukset on tehty taikka sovittelua koskeva kysymys on ratkaistu, jotta omaisuuden säilyminen olisi paremmin turvattu sovitteluprosessin ajan. Ruotsin mallin mukaiseen ratkaisuun lesken yksipuolisesta sovitteluoikeudesta ei tulisi siirtyä.
Avioliiton päättyessä toimitettava tasajaon periaatteen mukainen ositus saattaa johtaa perusteettoman edun saamiseen tai kohtuuttomuuteen. Tällöin ositusta voidaan poikkeustapauksissa kokonaisharkinnan perusteella sovitella avioliittolain 103b §:n nojalla. Sovittelu voi tapahtua sekä lesken eduksi että vahingoksi. Harkinnassa otetaan huomioon avioliiton kesto ja taloudelliset panostukset avioliiton aikana, eikä sovittelu voida perustua moraaliseen arvioon puolisoiden käyttäytymisestä. Ositusperuste vaikuttaa harkintakriteerien punnintaan. Jäämistöosituksessa on hyväksyttävämpää kiinnittää huomiota ositusperusteen syntyhetken jälkeisiin seikkoihin sekä lesken taloudelliseen asemaan ja tarveperusteisiin. Jäämistöosituksessa tulisi sovittelun edellytysten täyttyä harvemmin kuin avioero-osituksessa, tosin avioehdon sovittelukynnys on matalampi kuin avioero-osituksessa. Avioero-osituksessa painotetaan panosperustetta. Verotuksessa sovittelun johdosta tehtyjä varallisuuden siirtoja voidaan käsitellä ositusta koskevien säännösten mukaan vain, jos sovittelu täyttää AL 103b §:n mukaiset edellytykset. Jäämistöosituksessa on huomioitava perintökaaren mukaiset lesken suojasäännökset, jotka eivät ole este sovittelulle. Osituksen sovittelu voi käytännössä vähentää leskelle tulevan tasingon määrää. Toisaalta sovittelu saattaa estää testamentin toteutumisen ja rintaperillisten lakiosien pienentymisen.
Oikeuskirjallisuudessa ollaan erimielisiä siitä, voiko leski vaatia osituksen sovittelua myös periessään puolisonsa. Tällaisessa tilanteessa leski ei voi vedota tasinkoprivilegiinsä. Korkein oikeus ei ole ottanut kantaa osituksen sovitteluun lesken periessä, eikä siten voida päätellä, etteikö osituksen sovittelua koskeva säännöstö tulisi tällöin kyseeseen. Lainsäädäntöä tulisi selkeyttää mahdollistamalla yksiselitteisesti osituksen sovittelu lesken periessä puolisonsa. Lisäksi lainsäädäntöä tulisi muuttaa siten, että leskellä olisi aina osakkuusasema, joka päättyisi vasta kun tasinkosuoritukset on tehty taikka sovittelua koskeva kysymys on ratkaistu, jotta omaisuuden säilyminen olisi paremmin turvattu sovitteluprosessin ajan. Ruotsin mallin mukaiseen ratkaisuun lesken yksipuolisesta sovitteluoikeudesta ei tulisi siirtyä.