Aineettoman pääoman mittaaminen IC- ja BSC-malleissa – ydinkyvykkyyksien näkökulma
Sandelin, Jelena (2016-11-30)
Aineettoman pääoman mittaaminen IC- ja BSC-malleissa – ydinkyvykkyyksien näkökulma
Sandelin, Jelena
(30.11.2016)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto. Turun kauppakorkeakoulu
Kuvaus
siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Erityisesti tietointensiivisten yritysten markkina-arvot ovat olleet tasearvoa huomattavasti suurempia. Osittain tuo eroavaisuus johtuu siitä, että yrityksellä on liiketoimintaan lisäarvoa tuottavia tekijöitä, jotka eivät kuitenkaan näy taselaskelmassa, eivätkä siten anna riittävää ja oikeanlaista kuvaa yrityksen kokonaisarvosta. Aineettomilla resursseilla, kuten ydinkyvykkyyksillä, voidaan ainakin osittain selittää markkina-arvon suuruutta.
Tutkielmassa perehdytään tarkemmin aineettomien resurssien mittaamiseen ydinkyvykkyyksien näkökulmasta. Käsiteanalyyttisen tutkimusotteen avulla on pyritty teoreettisella tasolla analysoimaan IC- ja BSC-mallien tapoja mitata aineettomia resursseja. IC-mallin tarkasteluun on otettu mittareita sekä Edvinsson ja Malonen kehittämästä Skandia Navigatorista että Sveibyn kehittelemästä Intangible Assets Monitorista. BSC-malli perustuu Kaplan ja Nortonin kirjoituksiin Balanced Scorecardista. Molemmissa malleissa täydennetään taloudellisia ja rahamääräisiä mittareita ei-taloudellisilla mittareilla, ja siten huomioivat aineettomat resurssit. Strategisissa lähtökohdissa mallit kuitenkin painottavat eri asioita: BSC nojautuu vahvasti kilpailustrategiaan ja asemointimalliin, kun taas IC-malli painottaa ydinkyvykkyysstrategiaa ja resurssipohjaisen teorian olettamuksia. Eroavaisuuksien avulla voidaan tarkemmin pohtia mallien sopivuutta erilaisiin tarkoituksiin.
BSC-malli on mekaanisempi ja suoraviivaisempi lähestymistapa aineettomien resurssien mittaamiseen kuin IC-malli. Se tähtää strategian toteuttamisen kannalta olennaisiin asioihin suorituskyvyn mittaamisessa. BSC soveltuu silloin, kun yrityksellä on valmistavaa toimintaa ja toiminta kyetään määrittelemään syy-seuraussuhteiden avulla. IC-mallin lähtökohta on ydinkyvykkyyksien, eli toiminnan kannalta kriittisten resurssien, hyödyntäminen ja tulevaisuuteen varautuminen. Strategiaa ei toteuteta niinkään suoraviivaisesti vaan strategia on toimintaa ohjaava, arvoihin perustuva ajattelutapa. IC-malli sopii silloin, kun liiketoiminta perustuu työntekijöiden erikoisosaamista vaativiin tehtäviin.
Tutkielmassa perehdytään tarkemmin aineettomien resurssien mittaamiseen ydinkyvykkyyksien näkökulmasta. Käsiteanalyyttisen tutkimusotteen avulla on pyritty teoreettisella tasolla analysoimaan IC- ja BSC-mallien tapoja mitata aineettomia resursseja. IC-mallin tarkasteluun on otettu mittareita sekä Edvinsson ja Malonen kehittämästä Skandia Navigatorista että Sveibyn kehittelemästä Intangible Assets Monitorista. BSC-malli perustuu Kaplan ja Nortonin kirjoituksiin Balanced Scorecardista. Molemmissa malleissa täydennetään taloudellisia ja rahamääräisiä mittareita ei-taloudellisilla mittareilla, ja siten huomioivat aineettomat resurssit. Strategisissa lähtökohdissa mallit kuitenkin painottavat eri asioita: BSC nojautuu vahvasti kilpailustrategiaan ja asemointimalliin, kun taas IC-malli painottaa ydinkyvykkyysstrategiaa ja resurssipohjaisen teorian olettamuksia. Eroavaisuuksien avulla voidaan tarkemmin pohtia mallien sopivuutta erilaisiin tarkoituksiin.
BSC-malli on mekaanisempi ja suoraviivaisempi lähestymistapa aineettomien resurssien mittaamiseen kuin IC-malli. Se tähtää strategian toteuttamisen kannalta olennaisiin asioihin suorituskyvyn mittaamisessa. BSC soveltuu silloin, kun yrityksellä on valmistavaa toimintaa ja toiminta kyetään määrittelemään syy-seuraussuhteiden avulla. IC-mallin lähtökohta on ydinkyvykkyyksien, eli toiminnan kannalta kriittisten resurssien, hyödyntäminen ja tulevaisuuteen varautuminen. Strategiaa ei toteuteta niinkään suoraviivaisesti vaan strategia on toimintaa ohjaava, arvoihin perustuva ajattelutapa. IC-malli sopii silloin, kun liiketoiminta perustuu työntekijöiden erikoisosaamista vaativiin tehtäviin.