Citius, altius, fortius – olympialiike ja kansainvälinen politiikka kesäolympiakisojen 1948 – 1988 valossa tarkasteltuna

Abstract

Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten nykyaikainen olympialiike syntyi ja miten se on kasvanut nykyiseen laajuuteensa sekä miten kansainvälinen politiikka on olympiakisoihin vaikuttanut. Tutkimuksessa pyritään selvittämään, mitkä ovat olleet olympialiikkeen kannalta merkittävimmät boikotit kesäolympialaisissa, mitkä maat ovat kisoja boikotoineet ja mikä on ollut boikottien syynä. Kansainväliseen olympialiikkeeseen vaikuttaneiden poliittisten tekijöiden ohella tarkastellaan kesäolympiakisojen isäntäkaupungin valintaa ja suurvaltojen menestystä toisen maailmansodan jälkeisissä kisoissa vuosina 1948 - 1988. Tutkimuksen primäärilähteenä ovat KOK:n suomalaisjäsenten J.W. Rangellin, Paavo Honkajuuren, Peter Tallbergin ja Pirjo Häggmanin arkistot sekä aiheesta kirjoitettu suomalainen ja ulkomainen kirjallisuus. Kesäolympiakisoissa on nähty boikotteja, poliittisia poisjäämisiä, terrorismia, ja mielenosoituksia, erityisesti avajaisissa ja soihtuviestin aikana. Suurimmat boikotit ovat olleet Melbournessa 1956, Montrelissa 1976, Moskovassa 1980 ja Los Angelesissa 1984. Melbournen kisoja boikotoivat Hollanti, Espanja, Sveitsi ja Liechtenstein Unkarin kansannousun vuoksi, Egypti, Libanon ja Irak Suezin kriisin vuoksi ja Kiina Taiwanin osanoton vuoksi. Sotaa käyneiden Unkarin ja Neuvostoliiton joukkueet kuitenkin osallistuivat kisoihin, KOK torjui niiden osallistumisen johdosta esitetyt lukuisat vastalauseet poliittisina. Montrealin kisoja boikotoivat 28 Afrikan maata, lukuun ottamatta Senegalia ja Norsunluurannikkoa, sekä Afrikan maiden boikottiin yhtyneet Irak, Sri Lanka ja Guyana. Syynä oli Uuden-Seelannin rugby-joukkueen kilpailumatka rotusortoa harjoittavaan Etelä-Afrikkaan. Muut boikottimaat olivat Lesotho ja Taiwan, joka kiisteli nimestä Kiinan kansantasavallan kanssa. Moskovan kisoja vuonna 1980 boikotoi yli 60 maata Yhdysvaltain johdolla Neuvostoliiton Afganistanin miehityksen vuoksi. Presidentti Carter ilmoitti olympiavuoden alussa Yhdysvaltojen boikotoivan Moskovan kisoja ellei Neuvostoliitto kuukauden kuluessa poistu Afganistanista. Koko kevään ajan Carter ja kongressi yrittivät vakuuttaa Yhdysvaltojen olympiakomiteaa ja olympiakomiteoita mahdollisimman monessa muussa maassa, että Moskovan kisoihin osallistuminen oli olympiasääntöjen reilun pelin -hengen vastaista. Yhdysvallat myös vaati olympiakisoja siirrettäväksi johonkin toiseen maahan tai kisojen ajankohdan muuttamista. KOK ei kuitenkaan taipunut painostuksen edessä ja niin olympiahistorian laajin boikotti toteutui. Osa boikottirintaman maista tosin salli urheilijoidensa kilpailla olympialipun alla. Los Angelesin kisoja vuonna 1984 sosialistiset maat boikotoivat Neuvostoliiton johdolla. Neuvostoliiton vastaboikottiin liittyi yhteensä 15 maata. Suuren boikotin uhka oli Berliinissä 1936, Lontoossa 1948, Tokiossa 1964, Mexico Cityssä 1968, Münchenissä 1972 ja Soulissa 1988. Boikottien syynä on ollut maailmanpoliittinen tilanne, ideologinen vastakkainasettelu, apartheid-politiikka, edustus- ja nimikiistat, kisapaikka, maan sisäinen tilanne ja maan hakema kansainvälinen huomio.