Syyttäjän esteellisyys yleislausekkeen perusteella
Löthman, Veera (2016-12-20)
Syyttäjän esteellisyys yleislausekkeen perusteella
Löthman, Veera
(20.12.2016)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Tämän OTM-tutkielman aiheena on selvittää, mitä lain syyttäjälaitoksesta (439/2011, SLL) 26.1 § 6. kohdan ”muu seikka” tarkoittaa, eli millaisten konkreettisten olosuhteiden vallitessa lainkohdan yleislausekkeen mukainen syyttäjän esteellisyys voisi ajankohtaistua. Lisäksi tässä OTM-tutkielmassa selvitetään, kuinka yleislausekkeen mukaista esteellisyyttä tulee arvioida ja kuinka kysymys esteellisyydestä ratkaistaan. Tutkielmassa myös pohditaan, mihin yleislauseketta tarvitaan, ja mikä sen merkitys on rikosprosessijärjestelmän legitiimisyyden edesauttajana ja osana oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä.
Tässä OTM-tutkielmassa tarkastellaan syyttäjän yleislausekkeen mukaisen esteellisyyden problematiikkaa lainopin näkökulmasta. Pääasiallisena lähteinä tutkielmassa on käytetty voimassaolevan kansainvälisen ja kansallisen lainsäädännön lisäksi lainvalmisteluasiakirjoja sekä relevanttia prosessioikeudellista oikeuskirjallisuutta. Lisäksi lähteinä hyödynnetään useita Valtakunnansyyttäjänviraston ohjeita, ratkaisuja ja julkaisuja sekä myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuimien sekä erityisesti ylimpien laillisuusvalvojien valtioneuvoston oikeuskanslerin ja eduskunnan oikeusasiamiehen antamia ratkaisuja.
OTM-tutkielmassa selviää, että SLL 26.1 § 6. kohdassa mainittu ”muu seikka” on tulkinnanvarainen esteellisyysperuste, ja monimutkaistuva yhteiskunta tuonee esille jatkossakin rajatapauksia, jossa yleislausekkeen mukaisen esteellisyyden käsilläoloa joudutaan punnitsemaan monista eri näkökohdista. Ratkaisu syyttäjän yleislausekkeen mukaisessa esteellisyydessä on tehtävä aina in casu kunkin tapauksen erityispiirteet huomioon ottaen. Tulee huomioida, ettei asianosaisen subjektiivinen tunne koskaan ole riittävä peruste arvioida syyttäjä esteelliseksi, vaan tarvitaan konkreettinen, yksilöitävä asia, jonka valossa syyttäjän puolueettomuuden voisi katsoa vaarantuvan. Asianosaisen väite syyttäjän esteellisyydestä on oltava aina objektiivisesti perusteltavissa, mutta syyttäjän toiminnan puolueettomuuden vaarantumisesta ei kuitenkaan vaadita täyttä näyttöä, vaan asiassa tulee arvioida, miltä tilanne vaikutta ulospäin, sillä kyse on aina myös luottamuksesta koko syyttäjälaitoksen puolueettomuuteen. Syyttäjän objektiivisella puolueettomuudella huomattava merkitys prosessuaalisen oikeudenmukaisuuden toteutumisen kannalta, sillä esteellinen syyttäjä asettaa koko oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuuden kyseenalaiseksi. Syyttäjän objektiivinen puolueettomuus, johon SLL 26.1 § 6. kohta pyrkii tavoittamaan, on ehdottoman tärkeä koko rikosoikeusjärjestelmän legitiimisyyden kannalta, minkä takia syyttäjän esteellisyyssäännöksiä tulisikin tulkita yhtä tiukasti, kuin tuomarin vastaavia, sillä syyttäjän rooli nykyisessä rikosprosessissa on korostunut. Syyttäjiä tulisikin auttaa esimerkiksi koulutuksen avulla tunnistamaan erilaisia esteellisyystilanteita.
Tässä OTM-tutkielmassa tarkastellaan syyttäjän yleislausekkeen mukaisen esteellisyyden problematiikkaa lainopin näkökulmasta. Pääasiallisena lähteinä tutkielmassa on käytetty voimassaolevan kansainvälisen ja kansallisen lainsäädännön lisäksi lainvalmisteluasiakirjoja sekä relevanttia prosessioikeudellista oikeuskirjallisuutta. Lisäksi lähteinä hyödynnetään useita Valtakunnansyyttäjänviraston ohjeita, ratkaisuja ja julkaisuja sekä myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuimien sekä erityisesti ylimpien laillisuusvalvojien valtioneuvoston oikeuskanslerin ja eduskunnan oikeusasiamiehen antamia ratkaisuja.
OTM-tutkielmassa selviää, että SLL 26.1 § 6. kohdassa mainittu ”muu seikka” on tulkinnanvarainen esteellisyysperuste, ja monimutkaistuva yhteiskunta tuonee esille jatkossakin rajatapauksia, jossa yleislausekkeen mukaisen esteellisyyden käsilläoloa joudutaan punnitsemaan monista eri näkökohdista. Ratkaisu syyttäjän yleislausekkeen mukaisessa esteellisyydessä on tehtävä aina in casu kunkin tapauksen erityispiirteet huomioon ottaen. Tulee huomioida, ettei asianosaisen subjektiivinen tunne koskaan ole riittävä peruste arvioida syyttäjä esteelliseksi, vaan tarvitaan konkreettinen, yksilöitävä asia, jonka valossa syyttäjän puolueettomuuden voisi katsoa vaarantuvan. Asianosaisen väite syyttäjän esteellisyydestä on oltava aina objektiivisesti perusteltavissa, mutta syyttäjän toiminnan puolueettomuuden vaarantumisesta ei kuitenkaan vaadita täyttä näyttöä, vaan asiassa tulee arvioida, miltä tilanne vaikutta ulospäin, sillä kyse on aina myös luottamuksesta koko syyttäjälaitoksen puolueettomuuteen. Syyttäjän objektiivisella puolueettomuudella huomattava merkitys prosessuaalisen oikeudenmukaisuuden toteutumisen kannalta, sillä esteellinen syyttäjä asettaa koko oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuuden kyseenalaiseksi. Syyttäjän objektiivinen puolueettomuus, johon SLL 26.1 § 6. kohta pyrkii tavoittamaan, on ehdottoman tärkeä koko rikosoikeusjärjestelmän legitiimisyyden kannalta, minkä takia syyttäjän esteellisyyssäännöksiä tulisikin tulkita yhtä tiukasti, kuin tuomarin vastaavia, sillä syyttäjän rooli nykyisessä rikosprosessissa on korostunut. Syyttäjiä tulisikin auttaa esimerkiksi koulutuksen avulla tunnistamaan erilaisia esteellisyystilanteita.