Teresia Lönnström (1895–1986) taiteen kerääjänä
Tapio, Raila (2016-12-20)
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Tutkimuksen aiheena on raumalaisen teollisuusneuvos Teresia Lönnströmin (1895–1986) taiteen keräily 1940–1980-luvuilla. Tutkimuksessa selvitetään, millaisin tavoin Teresia Lönnström keräsi taidetta ja millaista taidetta hän keräsi, ja hahmotellaan mahdollisia motiiveja taiteen keräilylle.
Tutkimuksen monimuotoinen lähdeaineisto koostuu Teresia Lönnströmin hankkimista taideteoksista ja niihin liittyvistä dokumenteista, kuten taidehankintoihin liittyvistä kuiteista, laskuista tai kirjeistä. Myös tila, Teresia ja Rafael Lönnströmin kotimuseo, jossa osa teoksista sijaitsee, on merkityksellinen Lisäksi lähteinä käytetään virallisia asiakirjoja, kuten testamenttia ja perukirjoja sekä muun muassa haastatteluaineistoa, lahjakirjoja, näyttelyluetteloita ja kutsukortteja.
Tutkimustulokset perustuvat lähteiden lähilukuun ja useiden lähdetyyppien yhdistelyyn. Tärkeää on myös aikalaiskontekstin huomioon ottaminen – Teresia Lönnströmin keräilyn vertaileminen aikalaiskeräilijöihin, kuten Maire Gullichseniin (1907–1990) ja Sara Hildéniin (1905–1993) sekä laajemmin taidekeräilyn historiaan Suomessa.
Tutkimus osoittaa, että Teresia Lönnströmin tavat kerätä taidetta olivat erilaiset eri aikoina. Keräily oli monellakin tapaa sidoksissa Lönnströmin yhteiskunnalliseen asemaan, ja motiivit kerätä taidetta olivat moninaiset aina oman sosiaalisen aseman merkitsemisestä yleishyödyllisiin tarkoituksiin. Tutkimus tarjoaa uutta tietoa paitsi Teresia Lönnströmin keräilijyydestä ja taidekokoelman muotoutumisesta, myös yhden uuden näkökulman suomalaiseen 1900-luvun taidekeräilytutkimuksen kenttään.
Tutkimuksen monimuotoinen lähdeaineisto koostuu Teresia Lönnströmin hankkimista taideteoksista ja niihin liittyvistä dokumenteista, kuten taidehankintoihin liittyvistä kuiteista, laskuista tai kirjeistä. Myös tila, Teresia ja Rafael Lönnströmin kotimuseo, jossa osa teoksista sijaitsee, on merkityksellinen Lisäksi lähteinä käytetään virallisia asiakirjoja, kuten testamenttia ja perukirjoja sekä muun muassa haastatteluaineistoa, lahjakirjoja, näyttelyluetteloita ja kutsukortteja.
Tutkimustulokset perustuvat lähteiden lähilukuun ja useiden lähdetyyppien yhdistelyyn. Tärkeää on myös aikalaiskontekstin huomioon ottaminen – Teresia Lönnströmin keräilyn vertaileminen aikalaiskeräilijöihin, kuten Maire Gullichseniin (1907–1990) ja Sara Hildéniin (1905–1993) sekä laajemmin taidekeräilyn historiaan Suomessa.
Tutkimus osoittaa, että Teresia Lönnströmin tavat kerätä taidetta olivat erilaiset eri aikoina. Keräily oli monellakin tapaa sidoksissa Lönnströmin yhteiskunnalliseen asemaan, ja motiivit kerätä taidetta olivat moninaiset aina oman sosiaalisen aseman merkitsemisestä yleishyödyllisiin tarkoituksiin. Tutkimus tarjoaa uutta tietoa paitsi Teresia Lönnströmin keräilijyydestä ja taidekokoelman muotoutumisesta, myös yhden uuden näkökulman suomalaiseen 1900-luvun taidekeräilytutkimuksen kenttään.