L1-soluadheesiomolekyylin rooli sylkirauhasen myoepiteelikarsinoomassa
Niemelä, Sakke (2016-12-21)
L1-soluadheesiomolekyylin rooli sylkirauhasen myoepiteelikarsinoomassa
Niemelä, Sakke
(21.12.2016)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Viimevuosien aikana mielenkiinto syöpää ja sen ennustetekijöitä kohtaa on ollut suuressa kasvussa. Myös L1-soluadheesiomolekyyli (L1CAM tai CD171) on ollut useiden tutkimusryhmien mielenkiinnon kohteena. L1-soluadheesiomolekyylin on osoitettu olevan yhteydessä huonoon ennusteeseen useissa eri syövissä, esimerkiksi munasarja-, rinta- ja suolistosyövissä. Tutkimuksen tarkoituksena on tutkia L1-soluadheesiomolekyylin ilmentymistä sylkirauhasen myoepiteelikarsinoomassa sekä molekyylin ennusteellista merkitystä elinikään.
L1CAM on luokan 1 transmembraaninen glykoproteiini, joka painaa noin 200kDa. Molekyyli löydettiin alkujaan hermostosta, ja myöhemmin on todistettu, että sillä on keskeinen rooli neuronien kasvussa, solujen adheesiossa ja vaelluksessa. Myoepiteelikarsinooma on harvinainen pahanlaatuinen kasvain, joka muodostuu myoepiteelisoluista. Tämä syöpätyyppi voi esiintyä rintarauhasessa ja sylkirauhasessa.
Tutkimuksessa käytettiin 21 sylkirauhasen myoepiteelikarsinoomanäytettä. Näytteet kerättiin TYKS-SAPA:n patologian tietokannasta, qPatista, ja Torontosta, Kanadasta. Pahanlaatuista asteen III endometriumkarsinoomaa käytettiin tutkimuksessa positiivisena kontrollina. Ensin näytteistä leikattiin ohuita parafiinileikkeitä. Pinta-antigeeni tuli näkyviin syöpäsolujen pinnalla lämmittämällä näytteitä mikroaaltouunissa kahteen kertaan. Anti-L1CAM vasta-aine laimennettiin pitoisuuteen 1/200. Primaarisena vasta-aineena käytettiin Covancen monoklonaalista anti-L1CAM vasta-ainetta. Sekundaarisena vasta-aineena käytettiin Brightvisionin Poly-HRP-Anti mouse/rabbit/rat IgG kittiä.
Tuloksena viisi myoepiteelikarsinoomanäytettä ilmensi L1-soluadheesiomolekyyliä keskivahvasti, neljä heikosti, ja 12 syöpänäytteistä olivat negatiivisia L1CAM:n suhteen. Kokonaisuudessaan 43% prosenttia näytteistä ilmensi L1-soluadheesiomolekyyliä. Kun histologisia värjäystuloksia verrattiin potilaiden kliinisiin tietoihin, todettiin, että L1CAM:n ilmentymisen vahvuudella ei ollut yhteyttä syövän käyttäytymiseen tai leviämisasteeseen. Ennemminkin näyttää siltä, että huonon ennusteen merkkinä voitaisiin pitää negatiivista värjäytymistä L1-soluadheesiomolekyylille.
Useissa tutkimuksissa L1CAM:n ilmentyminen on liitetty huonoon ennusteeseen monissa eri syöpätyypeissä, tässä tutkimuksessa samankaltaista tulosta ei saatu. Vaikka 43% syöpänäytteistä ilmensikin L1-soluadheesiomolekyyliä, ei molekyylin ilmentyminen korreloinut lainkaan lyhyeen elinikään tai syövän pahanlaatuisuuteen.
L1CAM on luokan 1 transmembraaninen glykoproteiini, joka painaa noin 200kDa. Molekyyli löydettiin alkujaan hermostosta, ja myöhemmin on todistettu, että sillä on keskeinen rooli neuronien kasvussa, solujen adheesiossa ja vaelluksessa. Myoepiteelikarsinooma on harvinainen pahanlaatuinen kasvain, joka muodostuu myoepiteelisoluista. Tämä syöpätyyppi voi esiintyä rintarauhasessa ja sylkirauhasessa.
Tutkimuksessa käytettiin 21 sylkirauhasen myoepiteelikarsinoomanäytettä. Näytteet kerättiin TYKS-SAPA:n patologian tietokannasta, qPatista, ja Torontosta, Kanadasta. Pahanlaatuista asteen III endometriumkarsinoomaa käytettiin tutkimuksessa positiivisena kontrollina. Ensin näytteistä leikattiin ohuita parafiinileikkeitä. Pinta-antigeeni tuli näkyviin syöpäsolujen pinnalla lämmittämällä näytteitä mikroaaltouunissa kahteen kertaan. Anti-L1CAM vasta-aine laimennettiin pitoisuuteen 1/200. Primaarisena vasta-aineena käytettiin Covancen monoklonaalista anti-L1CAM vasta-ainetta. Sekundaarisena vasta-aineena käytettiin Brightvisionin Poly-HRP-Anti mouse/rabbit/rat IgG kittiä.
Tuloksena viisi myoepiteelikarsinoomanäytettä ilmensi L1-soluadheesiomolekyyliä keskivahvasti, neljä heikosti, ja 12 syöpänäytteistä olivat negatiivisia L1CAM:n suhteen. Kokonaisuudessaan 43% prosenttia näytteistä ilmensi L1-soluadheesiomolekyyliä. Kun histologisia värjäystuloksia verrattiin potilaiden kliinisiin tietoihin, todettiin, että L1CAM:n ilmentymisen vahvuudella ei ollut yhteyttä syövän käyttäytymiseen tai leviämisasteeseen. Ennemminkin näyttää siltä, että huonon ennusteen merkkinä voitaisiin pitää negatiivista värjäytymistä L1-soluadheesiomolekyylille.
Useissa tutkimuksissa L1CAM:n ilmentyminen on liitetty huonoon ennusteeseen monissa eri syöpätyypeissä, tässä tutkimuksessa samankaltaista tulosta ei saatu. Vaikka 43% syöpänäytteistä ilmensikin L1-soluadheesiomolekyyliä, ei molekyylin ilmentyminen korreloinut lainkaan lyhyeen elinikään tai syövän pahanlaatuisuuteen.