Mahdollisuudet karsinoembryonaalisen antigeenin glykaanirakenteiden hyödyntämiseen suolistosyöpädiagnostiikassa. Karsinoembryonaalisen antigeenin glykaanirakenteita tunnistava lektiininanopartikkelimääritys
Terävä, Joonas (2016-12-21)
Mahdollisuudet karsinoembryonaalisen antigeenin glykaanirakenteiden hyödyntämiseen suolistosyöpädiagnostiikassa. Karsinoembryonaalisen antigeenin glykaanirakenteita tunnistava lektiininanopartikkelimääritys
Terävä, Joonas
(21.12.2016)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Suolistosyöpä on vaikeasti havaittava ja yleinen syöpätauti, jonka syntyyn vaikuttavat geneettiset ja elämäntavoista johtuvat riskitekijät. Suolistosyövän havaitsemiseen ja hoitoon käytettävät merkkiaineet ovat kliiniseltä suorituskyvyltään puutteellisia. Verestä mitattavat merkkiaineet ovat usein glykoproteiineja, joiden glykaanirakenteet muuttuvat syövän kehittyessä. Glykaanirakenteiden muutokset eivät ole satunnaisia, vaan luonnonvalinta pienoisympäristössä suosii tiettyjä glykaaneja, jotka tarjoavat syöpäsoluille valintaedun. Syöpäspesifisten glykaanirakenteiden havaitseminen voisi johtaa kliiniseltä suorituskyvyltään entistä parempien syöpämerkkiaineiden kehitykseen.
Tässä työssä oli tarkoituksena kehittää yleisimmän suolistosyöpämerkkiaineen, karsinoembryonaalisen antigeenin, glykaanirakenteita tunnistava määritys. Määritys toimi perinteisen kaksipuolisen immunomäärityksen periaatteella, sillä erolla, että leimatun vasta-aineen sijasta käytettiin glykaanirakenteisiin sitoutuvin proteiinein, lektiinein, päällystettyjä Eu3+-nanopartikkeleja karsinoembryonaalisen antigeenin glykaanirakenteiden havaitsemiseen.
Kehitettyä lektiinimääritystä verrattiin karsinoembryonaalisen antigeenin kokonaispitoisuutta mittaaviin määrityksiin verinäytteissä (n=44). Määritysten välillä oli suuria eroja, varsinkin alhaisen karsinoembryonaalisen antigeenin kokonaispitoisuuden omaavissa näytteissä, jotka ovat ongelmallisia arvioida kokonaispitoisuuteen perustuvissa määrityksissä. Vaikka glykaanirakenteita tunnistava määritys voisi teoriassa olla kliiniseltä suorituskyvyltään kokonaispitoisuutta mittaavaa määritystä parempi, pitäisi sen tulokset yhdistää muihin merkkiaineisiin, mikäli sen avulla halutaan todeta varhaiset syöpätapaukset, sillä kaikki suolistosyöpäkasvaimet eivät eritä karsinoemryonaalista antigeeniä. Työssä onnistuttiin kehittämään kaksi karsinoembryonaalisen antigeenin glykaanirakenteita tunnistavaa määritystä, joiden mahdollisuudet kliinisiä sovelluksia ajatellen ovat kiinnostavat, mutta jatkotutkimuksia suuremmalla ja paremmin karakterisoidulla potilaspaneelilla tarvitaan määritysten kliinisen suorituskyvyn arvioimiseksi.
Tässä työssä oli tarkoituksena kehittää yleisimmän suolistosyöpämerkkiaineen, karsinoembryonaalisen antigeenin, glykaanirakenteita tunnistava määritys. Määritys toimi perinteisen kaksipuolisen immunomäärityksen periaatteella, sillä erolla, että leimatun vasta-aineen sijasta käytettiin glykaanirakenteisiin sitoutuvin proteiinein, lektiinein, päällystettyjä Eu3+-nanopartikkeleja karsinoembryonaalisen antigeenin glykaanirakenteiden havaitsemiseen.
Kehitettyä lektiinimääritystä verrattiin karsinoembryonaalisen antigeenin kokonaispitoisuutta mittaaviin määrityksiin verinäytteissä (n=44). Määritysten välillä oli suuria eroja, varsinkin alhaisen karsinoembryonaalisen antigeenin kokonaispitoisuuden omaavissa näytteissä, jotka ovat ongelmallisia arvioida kokonaispitoisuuteen perustuvissa määrityksissä. Vaikka glykaanirakenteita tunnistava määritys voisi teoriassa olla kliiniseltä suorituskyvyltään kokonaispitoisuutta mittaavaa määritystä parempi, pitäisi sen tulokset yhdistää muihin merkkiaineisiin, mikäli sen avulla halutaan todeta varhaiset syöpätapaukset, sillä kaikki suolistosyöpäkasvaimet eivät eritä karsinoemryonaalista antigeeniä. Työssä onnistuttiin kehittämään kaksi karsinoembryonaalisen antigeenin glykaanirakenteita tunnistavaa määritystä, joiden mahdollisuudet kliinisiä sovelluksia ajatellen ovat kiinnostavat, mutta jatkotutkimuksia suuremmalla ja paremmin karakterisoidulla potilaspaneelilla tarvitaan määritysten kliinisen suorituskyvyn arvioimiseksi.