Väkivallan ja sen uhan ilmeneminen psykiatrisessa hoitotyössä: rekisteritutkimus
Tauriainen, Pia (2016-12-22)
Väkivallan ja sen uhan ilmeneminen psykiatrisessa hoitotyössä: rekisteritutkimus
Tauriainen, Pia
(22.12.2016)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Väkivalta on suhteellisen yleistä terveydenhuollossa ja erityisesti psykiatrisella osastolla hoitajat kohtaavat väkivaltaa usein. Psykiatrisella osastolla esiintyy sekä fyysistä että henkistä väkivaltaa ja tekijänä on useimmiten potilas, potilastoveri tai omainen. Väkivaltainen käyttäytyminen uhkaa sekä potilaiden että henkilökunnan terveyttä, turvallisuutta ja hyvinvointia.
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata väkivalta- ja uhkatilanteiden ilmenemistä aikuisten psykiatrisella osastolla. Tutkimuksen aineisto muodostui rekisteriaineistosta, joka käsitti kolmen suljetun aikuispsykiatrisen osaston henkilökunnan tekemät väkivalta- ja uhkatilanneraportit (n=366) ajalta 1.1.2008−30.9.2013 yhdessä suomalaisessa sairaanhoitopiirissä. Väkivalta- ja uhkatilanneraporteista laadittiin luokitusrunko, jonka avulla tieto kerättiin ja analysoitiin. Aineisto kuvailtiin frekvenssein, prosentein, keskiarvon ja keskihajonnan avulla ja analyysimenetelmänä käytettiin ristiintaulukointia verrattaessa luokittelevien muuttujien jakaumia eri väkivaltamuodoissa.
Tämän tutkimuksen mukaan yleisimmät väkivallan muodot olivat henkinen (f=131, 36%) ja fyysinen väkivalta (f=111, 30%), jonka kohteena oli henkilökunta (f=328, 90%). Väkivalta- ja uhkatilanteita tapahtui yleisimmin eristyksessä: huone-eristyksessä (n=59, 19%) ja leposide-eristyksessä (n=47, 15%). Väkivalta- ja uhkatilanteista yli puolet (n=193, 53%) tapahtui päivällä (klo 8-15,59) ja lähes 40% (n=146) illalla (klo 16-23,59). Väkivaltaisesti tai uhkaavasti käyttäytyvää henkilöä tyypillisimmillään rauhoitettiin puhumalla (f=212, 58%), tarjottiin rauhoittavaa lääkitystä (f=137, 37%) tai siirrettiin huone-eristykseen (f=105, 29%). Väkivalta- ja uhkatilanteista suurin osa oli läheltä piti-tilanteita (f=255, 70 %). Psyykkisiä seurauksia (ahdistus, pelkotila ja unihäiriöitä) esiintyi uhreilla yhteensä 90 kertaa ja fyysisiä vammoja (mustelma, ruhje, venähdys, nyrjähdys ja haava, pinnallinen vamma) yhteensä 72 kertaa. Väkivalta ja uhkatilanteet käsiteltiin pääasiassa keskustellen asianomaisen (f=191, 52%) ja/tai työryhmän kanssa (f=84, 23%).
Tämä tutkimus osoitti, että suurin osa väkivaltatilanteista oli läheltä piti-tilanteita. Väkivaltatilanteista aiheutui uhreille sekä fyysisiä että henkisiä vammoja, minkä vuoksi tapahtuman jälkikäsittelyyn tulisi enemmän kiinnittää huomiota. Jälkikäsittelyn avulla pystytään paremmin puuttumaan yksittäisen työpisteen ongelmakohtiin. Tutkimusten tulosten perusteella esitetään jatkotutkimusehdotukseksi kehittää ohjelma, jolla voidaan vähentää pakon käyttöä ja rajoittamista, sillä aikaisempien tutkimustulosten mukaan juuri rajoittaminen edeltää usein väkivaltaista käyttäytymistä. Samalla tulisi kehittää ja lisätä työntekijöiden valmiuksia ennakoida mahdollisia väkivalta- ja uhkatilanteita.
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata väkivalta- ja uhkatilanteiden ilmenemistä aikuisten psykiatrisella osastolla. Tutkimuksen aineisto muodostui rekisteriaineistosta, joka käsitti kolmen suljetun aikuispsykiatrisen osaston henkilökunnan tekemät väkivalta- ja uhkatilanneraportit (n=366) ajalta 1.1.2008−30.9.2013 yhdessä suomalaisessa sairaanhoitopiirissä. Väkivalta- ja uhkatilanneraporteista laadittiin luokitusrunko, jonka avulla tieto kerättiin ja analysoitiin. Aineisto kuvailtiin frekvenssein, prosentein, keskiarvon ja keskihajonnan avulla ja analyysimenetelmänä käytettiin ristiintaulukointia verrattaessa luokittelevien muuttujien jakaumia eri väkivaltamuodoissa.
Tämän tutkimuksen mukaan yleisimmät väkivallan muodot olivat henkinen (f=131, 36%) ja fyysinen väkivalta (f=111, 30%), jonka kohteena oli henkilökunta (f=328, 90%). Väkivalta- ja uhkatilanteita tapahtui yleisimmin eristyksessä: huone-eristyksessä (n=59, 19%) ja leposide-eristyksessä (n=47, 15%). Väkivalta- ja uhkatilanteista yli puolet (n=193, 53%) tapahtui päivällä (klo 8-15,59) ja lähes 40% (n=146) illalla (klo 16-23,59). Väkivaltaisesti tai uhkaavasti käyttäytyvää henkilöä tyypillisimmillään rauhoitettiin puhumalla (f=212, 58%), tarjottiin rauhoittavaa lääkitystä (f=137, 37%) tai siirrettiin huone-eristykseen (f=105, 29%). Väkivalta- ja uhkatilanteista suurin osa oli läheltä piti-tilanteita (f=255, 70 %). Psyykkisiä seurauksia (ahdistus, pelkotila ja unihäiriöitä) esiintyi uhreilla yhteensä 90 kertaa ja fyysisiä vammoja (mustelma, ruhje, venähdys, nyrjähdys ja haava, pinnallinen vamma) yhteensä 72 kertaa. Väkivalta ja uhkatilanteet käsiteltiin pääasiassa keskustellen asianomaisen (f=191, 52%) ja/tai työryhmän kanssa (f=84, 23%).
Tämä tutkimus osoitti, että suurin osa väkivaltatilanteista oli läheltä piti-tilanteita. Väkivaltatilanteista aiheutui uhreille sekä fyysisiä että henkisiä vammoja, minkä vuoksi tapahtuman jälkikäsittelyyn tulisi enemmän kiinnittää huomiota. Jälkikäsittelyn avulla pystytään paremmin puuttumaan yksittäisen työpisteen ongelmakohtiin. Tutkimusten tulosten perusteella esitetään jatkotutkimusehdotukseksi kehittää ohjelma, jolla voidaan vähentää pakon käyttöä ja rajoittamista, sillä aikaisempien tutkimustulosten mukaan juuri rajoittaminen edeltää usein väkivaltaista käyttäytymistä. Samalla tulisi kehittää ja lisätä työntekijöiden valmiuksia ennakoida mahdollisia väkivalta- ja uhkatilanteita.