CAD-CAM- tekniikalla työstettävien muovikomposiittien tekninen sidostaminen

Abstract

Tämä syventävien opintojen kirjallinen työ koostuu kirjallisuuskatsauksesta ja oman tutkimuksen osiosta. Kirjallisuuskatsauksessa tutustutaan yleisimmin epäsuoralla tekniikalla valmistettaviin täytteisiin, sekä niiden materiaalikehitykseen, erityisesti CAD/CAM tekniikalla työstettäviin muovikomposiitteihin. CAD/CAM-tekniikan käyttö hammashoidossa on yleistynyt viime vuosina ja uusia tällä tekniikalla työstettäviä materiaaleja kehitetään jatkuvasti. Muovikomposiitit mahdollistavat keraameihin verrattuna nopeamman jyrsimisen sekä pinnan viimeistelyn. Materiaalien koostumus määrittää pitkälti sen, millä sidostusmenetelmillä saavutetaan kestävä sidos. Lasikeraamien tiedetään kiinnittyvän luotettavasti muovisementteihin lasifaasinsa ja silaanitartunta-aineiden välityksellä. Muovikomposiittien erilainen koostumus hankaloittaa niiden liimaamista muovisementteihin. Tutkimuksessa vertaillaan laboratorio-olosuhteissa kahta jo markkinoilla olevaa CAD/CAM-tekniikalla työstettävää muovikomposiittia Cerasmartia ja Lava Ultimatea paljon yleisessä käytössä olevaan epäsuoralla tekniikalla käytettävään Empress-lasikeraamiin. Vertaamme näiden materiaalien kiinnittymistä Relyx-Ultimate muovisementtiin ja erilaisten pintakäsittelyjen vaikutusta liimautumiseen. Pintakäsittelyssä käytettävien sidosaineiden Ceramic Primerin, Composite Primerin ja Scotchbond Universalin kanssa saatuja sidoslujuuksia tutkitaan leikkauslujuustestillä. Kohesiivista tai adhesiivista murtumatyyppiä tarkastellaan, kun sidoslujuuksia testataan. Kaikkien tutkittujen materiaalien sidoslujuudet muovisementtiin osoittautuivat kohtalaisen hyväksi. Scotchbond Universal soveltui parhaiten testattaessa muovikomposiittien sidoslujuusarvoja. Keskeisenä tutkimustuloksena Lava Ultimate saavutti Relyx-Ultimate kiinnityssementin kanssa suurimmat sidoslujuusarvot. Hiekkapuhallettu Cerasmart-muovikomposiitti saavutti yhtä suuria sidoslujuuksia kuin Empress- lasikeraami. Tiettyjen esikäsittelymenetelmien kuten muovikomposiittien hienojakoisen Cojet-hiekkapuhalluksen sekä pinnan karhennuksen avulla saavutettiin in vitro olosuhteissa päteviä sidoslujuusarvoja, jolloin näitä voi pohtia proteettisina ratkaisuina kliinisissä tilanteissa, joissa kustannustekijät tai myöhempi restauroiminen nousevat tärkeiksi kysymyksiksi. CAD/CAM- muovikomposiittien mekaaniset ominaisuudet ovat kehittyneet hurjasti viime aikoina, mutta pääpaino niiden hyvään ennusteeseen liittyy adhesiiviseen tekniikkaan.