”Turun palvelulinjat yhdenvertaisuuden edistäjänä – sosiaalisen joukkoliikenteen mahdollisuudet osana kaupunkiliikennettä”

Abstract

Palveluliikenne on iäkkäille, toimintarajoitteisille ja muille tavanomaisen yksityisen ja julkisen liikenteen ulkopuolelle jääville suunnattu liikennemuoto. Turussa palvelulinjasto on osa kaikille avointa joukkoliikennettä, ja se toteutetaan kolmella reittipohjaisella palvelulinjalla. Tässä työssä tutkitaan palvelulinjojen toimivuutta ja kehittämistarpeita niin taloudellisesta kuin sosiaalisesta näkökulmasta ja arvioidaan palvelulinjojen asemaa yhdenvertaistavana liikennemuotona. Aineistona ovat palvelulinjojen kehitystyöryhmän jäsenten haastattelut, joiden perusteella selvitetään käsityksiä palvelulinjojen tarkoituksesta, tavoitteista ja järjestämisestä sekä pysäkkikohtaiset nousutilastot, joiden avulla analysoidaan linjaston todellista käyttöä.

Tutkimuksessa selvisi, että Turun nykyinen palvelulinjasto vastaa monipuolisesti asiointiliikennetarpeita, mutta varsinainen käyttö on vahvasti keskittynyt muutamille yhteysväleille ja on muualla hajanaista. Linjaston merkitystä pidetään tärkeänä sen potentiaalisesti sosiaalista tasa-arvoa ja hyvinvointia edistävän tavoitteen vuoksi, mutta nykyiset toimintaperiaatteet eivät vastaa riittävän joustavasti toimintarajoitteisten tarpeita. Tavallisen joukkoliikenteen esteettömyyden paranemisen vuoksi palvelulinjaston merkitys yhdenvertaistavana liikennemuotona on heikentynyt. Kehittämistyön haasteena on palvelulinjojen kattavuuslähtöisten periaatteiden ja asiakasmäärien maksimointiin pyrkivän toteutuksen välinen ristiriita.

Palvelulinjastoon kohdistetaan runsaasti erilaisia tarpeita, mikä heijastelee järjestelmän kapeutta. Palvelulinjat ovat tärkeä osa iäkkäiden liikkumispalveluita, mutta toimintakyvyn eroista johtuvan eriarvoisuuden ehkäisemiseksi tarvitaan myös asiakaslähtöisiä, joustavia liikennemuotoja. Yhdenvertaisuuden edistämisen näkökulmasta Turun palveluliikenteen kehittämisessä tulisi panostaa kohdennettujen liikennepalveluiden luomiseen, asuinalueiden tarjonnan tasapuolistamiseen sekä toimintarajoitteisille suunnattujen ja muiden asiakaslähtöisten liikennepalveluiden yhtenäiseen koordinointiin. Avoin tiedonjako ja toimialarajat ylittävä yhteistyö helpottaa toimintakyvyn vaihtelusta johtuvien tarpeiden huomioimista joukkoliikennesuunnittelussa.