Elämän suuntaa etsimässä - Työpajanuorten arvot, sosiaalinen pääoma ja yhteiskuntasuhde

Abstract

Tutkimukseni kuvaa syrjäytyneenä pidetyn työpajanuoren kokemusta elämästään ja siihen vaikuttavista tekijöistä sekä nuoren suhdetta ympäröivään yhteiskuntaan. Nuorilla tarkoitan noin 15–20-vuotiaita aikuistuvia. Kokemusta elämästä tarkastelen sosiaalisen pääoman, arvojen ja yhteiskuntasuhteen kautta. Teemat lävistää elämänkulun näkökulma. Tutkimus nojaa fenomenologis-hermeneuttiseen tieteenfilosofiaan ja paikantuu kasvatussosiologisen ja kehityspsykologisen tutkimuskentän rajamaastoon. Tutkimusmenetelmänä on hyödynnetty teemahaastattelua. Haastateltavia oli yhteensä kuusi 16–20-vuotiasta. Aineisto on analysoitu teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin.

Tutkimuksen taustalla on globalisoituvan yhteiskunnan muutosten, kuten taloudellisen taantuman ja teknologian kehittymisen, vaikutukset nuorten elämään. Nuorisotyöttömyys on kasvanut, ja nuorten elämän haasteet näkyvät muun muassa koulutusjärjestelmän ja työelämän ulkopuolelle jäämisessä. Yhteiskunnallisessa keskustelussa ja tutkimuksessa tätä ilmiötä kutsutaan syrjäytymiseksi. Sosiaalinen pääoma taas nähdään syrjäytymisen yhtenä vastavoimana. Työn teoreettisessa osuudessa sosiaalisesta pääomasta piirtyy kuva ilmiönä, jonka ytimen muodostavat osapuolten välinen luottamus, sosiaaliset verkostot ja sosiaalisen rakenteen normijärjestelmä, erityisesti vastavuoroisuutta ilmentävät säännöt. Lisäksi tarkastellaan jälkimodernissa yhteiskunnassa elävien nuorten arvoja.

Työpajanuorten elämä perustuu pääosin samoille arvoille kuin vertailukohteena olevien koulutuksen ja/tai työelämän piirissä olevien nuorten. Nuoret näkevät koulutuksen tärkeänä työllistymisen kannalta ja työnteon luonnollisena osana elämänkulkua. Toisaalta tietyt yhteiskunnalliset normit ja rakenteet koetaan nuorten elämää rajoittavana tekijänä. Nuorten suurimpana haasteena kuitenkin on ensin oman elämänsuunnan löytäminen. Yhteiskunnan tarjoama tukipalvelu, työpajatoiminta, on hyödyllinen ja tarpeellinen tuki. Nuorilla ei ole erityistä suhdetta yhteiskunnan eri toimijoihin tai laajempiin yhteisöihin. Nuoret eivät kuitenkaan koe olevansa syrjäytyneitä, sillä heidän elämässään on muita tasapainottavia tekijöitä, kuten läheiset ihmissuhteet. Sosiaalista pääomaa nuorilla on lähinnä vertaissuhteiden ja perheen kautta, ja sosiaalinen pääoma ilmenee pääasiassa sosiaalisena tukena ja tietynlaisena kontrollina. Luottamus koetaan tärkeänä sosiaalisen pääoman muodostumisessa, ja sen menettämisellä voi olla elämänkulun näkökulmasta tuhoisatkin seuraukset.