Toiminnallisten sanojen valinta afaattisten henkilöiden sananlöytämiskuntoutukseen – eri menetelmien kautta esille nouseva sanasto ja kokemuksia menetelmistä

Abstract

Tutkimukset osoittavat, että afaattisten henkilöiden sananlöytämiskuntoutus parantaa harjoitettujen sanojen löytämistä, mutta harjoittamattomiin sanoihin kuntoutuksen vaikutukset yleistyvät heikosti. Tästä johtuen on esitetty, että kuntoutukseen tulisi valita sanastoa, joka on mahdollisimman toiminnallista tai merkityksellistä afaattisen henkilön arkielämän kannalta. Vaikka jo nyt kliinisessä työssä käytetään erilaisia sanaston valintamenetelmiä ja pyritään toiminnallisuuteen, kuvauksia erilaisista menetelmistä ja niiden käytöstä ei kuitenkaan ole. Tietoa ei myöskään ole siitä, mikä olisi paras tapa valita toiminnallista sanastoa.

Tämä pro gradu -tutkielma on pilottiluonteinen monitapaustutkimus, jonka tarkoituksena on tarkastella, kuinka monta sanaa erilaisten sanaston valintamenetelmien kautta nousee esille, minkälaisia esille tulevat sanat ovat sekä kuinka kauan eri menetelmien suorittamiseen kuluu aikaa. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan, minkälaiseksi eri valintamenetelmät koetaan. Saatujen tietojen kautta pyritään pohtimaan eri menetelmien vahvuuksia ja heikkouksia. Tutkimukseen osallistui kolme afaattista henkilöä läheisensä kanssa. Tutkimuksessa hyödynnettiin ennalta suunniteltua laadullista ja määrällistä aineiston analysointia ja lisäksi eksploratiivista, aineistolähtöistä tutkimusotetta.

Jokaisen tutkittavaparin kohdalla sanoja nousi eniten esille afaattisen henkilön ja läheisen sanalistan kautta. Menetelmät, joiden kautta sanoja nousi vähiten esille, vaihtelivat. Joidenkin tutkittavien ja menetelmien kohdalla esille nousi sanojen lisäksi myös aihekokonaisuuksia. Yleisintä oli, että esille nousseet sanat olivat sanaluokaltaan substantiiveja. Tutkittavien tekemien arvioiden kautta ei noussut esille suuria eroja eri menetelmien hyödyllisyydessä, vaikeusasteessa, miellyttävyydessä ja tarkoituksenmukaisuudessa. Jokaisella tässä tutkimuksessa tarkastellulla sanaston valintamenetelmällä on omat vahvuutensa, mutta myös omat heikkoutensa. Esimerkiksi sanalistojen kautta on mahdollista valita muita kuin konkreettisia substantiiveja, mutta toisaalta sanojen merkitysten ymmärtäminen itse valintatilanteessa voi olla vaikeaa afaattisille henkilöille. Tyhjän paperin kautta puolestaan voi nousta esille yksilöllisiä, esimerkiksi tiettyyn harrastukseen liittyviä sanoja, mutta toisaalta sanojen tuottaminen voi olla afaattisille henkilöille haasteellista.

Tämä pro gradu -tutkielma pyrittiin toteuttamaan niin, että se antaisi kliinisesti relevanttia tietoa erilaisista sanaston valintamenetelmistä ja niiden käytöstä. Jatkossa erilaisia menetelmiä olisikin tärkeää kokeilla kliinisessä työssä, jotta saataisiin tietoa siitä, miten puheterapeutit eri menetelmät kokevat, miten menetelmät toimivat erilaisten afaattisten henkilöiden kohdalla ja minkälaisia rajoituksia tai vaatimuksia eri menetelmien käyttö kliinisessä työssä aiheuttaa.