”Kaikki unelmat eivät aina toteudu” Kriminaalihuoltoyhdistyksen asuntolatoiminnasta luopuminen 1975-1997

Abstract

Kriminaalihuoltoyhdistyksen (KHY) toiminnassa keskiössä oli vankilasta vapautuneiden konkreettinen auttaminen ja olojen parantaminen. Omat asumispalvelut olivat KHY:n tärkeä työmuoto perustamisesta 1870 luvulta 1990 -luvun alkuun asti. Suunnitelmat tämän toiminnan kehittämiselle ja jatkolle elivät vielä 1980 -luvun lopussa. Kaikki kuitenkin muuttui vuonna 1988, yhdistyksen tehdessä talous- ja toimintasuunnitelmaa. Muutospaineet konkretisoituvat eri puolilta. Vaikeassa muutostilanteessa linjattiin yhdistyksen tulevaisuutta täysin aiemmasta poiketen. Muutoksen keskiössä oli erityisesti asumispalvelutoiminta. Käynnistyttyään muutos oli täyskäännöksenomainen. Asuntolatoiminta loppui vuoden 1994 aikana. Vuoteen 1997 mennessä yhdistyksen oma asumispalvelutoiminta päättyi.

Tässä tapaustutkimuksessa tarkastellaan vaikean organisaatiomuutoksen etenemistä ja sen vaikutuksia. Arvioimiseen sovelletaan ensi sijassa Jean Paul Sartren vastafinaalisuuden teoriaa sekä retoriikan tutkimusta. Molempia teorioita käytetään aineisto- ja tutkimuskysymyslähtöisesti vaativan organisaatiomuutoksen arvioimisessa. Organisaation työskentelytavat muuttuivat. Muutos näkyi alkuperäisten aksioomien ja tavoitteiden vaihtumisena lähes vastakohdikseen. Se näkyi myös kysymysten ja vastausten dialogina. Käytettävissä oleviin vaihtoehtoihin vaikuttivat sekä toiminnan perintö että organisaation sijainti. Muutoksen ajan kompleksisuutta lisäsivät lainsäädännöllinen murrostila ja kriminaalihuollon uudet virtaukset. Merkittävänä tekijänä oli myös taloudellinen lama, joka yllätti koko maan ja sai julkisen talouden muuttumaan laajemminkin. Keskeisenä muutoksen katalyyttinä oli valtion ja kuntien välisen työnjaon uudelleen määrittely erityisesti asumispalvelujen alueella.

Tutkimuksessa yksikään toimija tai tapahtuma ei nouse toisen edelle merkitsevyydessä. Vastafinaalin tapahtumasarjan edetessä tavoitteet muuttuivat ja kaikista osapuolista tuli tavallaan matkustajia muutoksen edetessä. Tavoitteet muuttuivat vastafinaalisiksi ja napaisuus yhdistyksen omissa asumispalveluissa ja lopulta koko sen toiminnassa vaihtui. Asumispalvelu -tapauksessa aiemmin käytetty merkittävä työtapa kyseenalaistettiin ja muutostilanteessa se sai vain vähän puolestapuhujia. Asumispalvelutoiminnasta luopumista harmiteltiin jossain määrin vasta jälkikäteen. Tällöin todettiin myös, ettei saatu sitä, mitä oli alun perin lähdetty tavoittelemaan. Muutos oli kuitenkin tapahtunut eikä paluu menneisyyteen ollut mahdollinen. Tutkimus kertoo tavoitteiden karkaamisesta ja erityisesti siitä, että kaikki unelmat eivät toteudu etenkään vaikeassa organisaation muutostilanteessa.