Raskaudenaikaisen psyykkisen oireilun ja päihteiden käytön yhteys raskaudenaikaiseen kiintymykseen
Lehvonen, Sofia (2017-01-03)
Raskaudenaikaisen psyykkisen oireilun ja päihteiden käytön yhteys raskaudenaikaiseen kiintymykseen
Lehvonen, Sofia
(03.01.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Tutkimus raskaudenaikaisesta kiintymyksestä on vielä varsin uutta, ja se on noussut tärkeäksi tutkimuskohteeksi. On olemassa näyttöä, että äidin mieliala raskausaikana vaikuttaa siihen, miten tämä tuntee kiintymystä kohtuvauvaansa. Tutkimukset ovat kuitenkin keskenään ristiriitaisia; joidenkin tutkimusten mukaan äidin masentuneisuus ja ahdistuneisuus heikentää äidin kokemaa kiintymystä, ja osassa tutkimuksista masentuneisuudella tai ahdistuneisuudella ei ole havaittu vaikutusta kiintymyksen määrään. Tämän tutkimuksen päätavoitteena oli selvittää, onko äidin psyykkisellä oireilulla yhteyttä äidin kokemaan raskaudenaikaiseen kiintymykseen raskausviikoilla 24 ja 34. Äidin psyykkiseksi oireiluksi luokiteltiin äidin masentuneisuus, yleistynyt ahdistuneisuus tai raskauteen liittyvä ahdistuneisuus. Lisäksi tutkittiin, onko äidin päihteiden käyttö raskauden 2. tai viimeisellä kolmanneksella yhteydessä kiintymykseen raskausviikolla 34. Tutkimus on tehty osana Finnbrain-tutkimushanketta, jossa tutkitaan lapsen kehitystä sekä äidin ja lapsen välistä vuorovaikutussuhdetta raskaudesta alkaen. Tähän tutkimukseen valittiin mukaan äidit, jotka olivat vastanneet kaikkiin kyselylomakkeisiin raskausviikoilla 14, 24 ja 34 (n = 2213). Äidin raskaudenaikaista psyykkistä oireilua (EPDS, PRAQ-R, SCL-90-R), kiintymystä (MFAS) ja päihteiden käyttöä kartoitettiin itsearviointilomakkeilla. Tulokset osoittivat äidin masennusoireilun olevan negatiivisesti yhteydessä kiintymykseen raskausviikoilla 24 ja 34. Toisin kuin oletettiin, yleistynyt ahdistuneisuusoireilu ei ollut yhteydessä kiintymykseen kummassakaan raskauspisteessä. Sen sijaan raskauteen liittyvä ahdistuneisuus oli positiivisesti yhteydessä raskaudenaikaiseen kiintymykseen raskausviikolla 34. Tutkimuksen mukaan äidit, jotka raportoivat käyttäneensä alkoholia raskauden 2. tai viimeisellä kolmanneksella, kokivat vähemmän kiintymystä kohtuvauvaan raskausviikolla 34 kuin äidit, jotka eivät raportoineet alkoholinkäyttöä. Tupakoinnilla ei havaittu vaikutusta kiintymyksen asteeseen. Tutkimuksen tulokset antoivat arvokasta tietoa siitä, miten jo lievä masennusoireilu voi olla riski raskaudenaikaiselle kiintymykselle ja raskauteen liittyvä ahdistuneisuus voi olla jopa adaptiivista kiintymyksen kannalta. Saadut tulokset antoivat myös tukea ajatukselle, jonka mukaan alkoholinkäyttö raskausaikana voi kertoa äidin vaikeudesta muodostaa tunnesidettä kohtuvauvaan. Äidin psyykkinen oireilu tai päihteiden käyttö raskausaikana olisi tärkeää tunnistaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta äidit voitaisiin ohjata tarvitsemansa hoidon ja tuen piiriin.