Pään ja kaulan alueen syöpähoitojen aiheuttamat suun ja leukojen alueen haittavaikutukset
Asukas, Irina (2017-01-03)
Pään ja kaulan alueen syöpähoitojen aiheuttamat suun ja leukojen alueen haittavaikutukset
Asukas, Irina
(03.01.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Pään ja kaulan alueen syöpiin luetaan suuontelon, nenä-, suu- ja alanielun syövät, nenän sivuonteloiden, kurkunpään ja sylkirauhasten syövät. Valtaosa on levyepiteelisyöpiä. Noin 3 prosenttia kaikista uusista syöpätapauksista Suomessa on pään ja kaulan alueen syöpiä. Merkittävimpiä riskitekijöitä ovat tupakka, alkoholi ja papilloomavirukset.
Pään ja kaulan alueen syöpien pääasialliset hoitomuodot ovat kirurgia, sädehoito, kemosädehoito sekä näiden yhdistelmät. Hoitomuodot aiheuttavat potilaille merkittäviä haittavaikutuksia. Näistä pään ja kaulan alueelle aiheutuvia haittavaikutuksia ovat muun muassa mukosiitti, kserostomia, karies, suun hiivatulehdus, osteoradionekroosi sekä toimintaan vaikuttavat haittavaikutukset. Pään ja kaulan alueen syöpien varhainen toteaminen ja hoidon nopea toteuttaminen parantavat potilaan ennustetta. Moniammatillinen yhteistyö on edellytys potilaan mahdollisimman viivytyksettä toteutuneelle onnistuneelle hoidolle.
Suun ja hampaiston terveyden ylläpitäminen syöpähoitojen kaikissa vaiheissa voi vähentää hoitojen aiheuttamia haittavaikutuksia ja parantaa potilaan elämän laatua. Optimaalinen suun hoidon tulos syntyy erikoissairaanhoidon sekä avoterveydenhuollon yhteistyön seurauksena. Mahdolliset haittavaikutukset on tiedostettava ja ne on pyrittävä minimoimaan.
Tämä työ on toteutettu perehtymällä alan kirjallisuuteen sekä tutustumalla potilasasiakirjoihin. Tutkimuksessa on selvitetty kuinka paljon pään ja kaulan alueen syöpää sairastavia potilaita on hoidettu Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä vuosina 2005 - 2014. Työssä on selvitetty mitä hoitomuotoja on käytetty ja mitä haittavaikutuksia potilaille on ilmennyt. Tarkemmin on kartoitettu vuosina 2005 sekä 2014 kielisyöpään sairastaneiden potilaiden hammashoitoon pääsyn aikatauluja sekä heikkoennusteisten hampaiden saneerausten laajuutta ja toteuttamisen aikatauluja.
Haittavaikutuksista aineiston potilaille on ilmennyt eriasteista mukosiittia, sieni-infektiota, kserostomiaa sekä funktionaalisia rajoituksia. Osteoradionekroosia ilmeni 2 prosentille kaikista vuosina 2005-2014 pään ja kaulan alueen syöpää sairastavista potilaista ja 5 prosentille vuosina 2005 ja 2014 kielisyöpään sairastaneista. Tutkimusaineistosta käy ilmi, että syöpäpotilaiden hammaslääketieteelliseen tutkimukseen pääsy sekä saneerauksen toteuttamisen aikataulu on nopeutunut.
Pään ja kaulan alueen syöpien pääasialliset hoitomuodot ovat kirurgia, sädehoito, kemosädehoito sekä näiden yhdistelmät. Hoitomuodot aiheuttavat potilaille merkittäviä haittavaikutuksia. Näistä pään ja kaulan alueelle aiheutuvia haittavaikutuksia ovat muun muassa mukosiitti, kserostomia, karies, suun hiivatulehdus, osteoradionekroosi sekä toimintaan vaikuttavat haittavaikutukset. Pään ja kaulan alueen syöpien varhainen toteaminen ja hoidon nopea toteuttaminen parantavat potilaan ennustetta. Moniammatillinen yhteistyö on edellytys potilaan mahdollisimman viivytyksettä toteutuneelle onnistuneelle hoidolle.
Suun ja hampaiston terveyden ylläpitäminen syöpähoitojen kaikissa vaiheissa voi vähentää hoitojen aiheuttamia haittavaikutuksia ja parantaa potilaan elämän laatua. Optimaalinen suun hoidon tulos syntyy erikoissairaanhoidon sekä avoterveydenhuollon yhteistyön seurauksena. Mahdolliset haittavaikutukset on tiedostettava ja ne on pyrittävä minimoimaan.
Tämä työ on toteutettu perehtymällä alan kirjallisuuteen sekä tutustumalla potilasasiakirjoihin. Tutkimuksessa on selvitetty kuinka paljon pään ja kaulan alueen syöpää sairastavia potilaita on hoidettu Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä vuosina 2005 - 2014. Työssä on selvitetty mitä hoitomuotoja on käytetty ja mitä haittavaikutuksia potilaille on ilmennyt. Tarkemmin on kartoitettu vuosina 2005 sekä 2014 kielisyöpään sairastaneiden potilaiden hammashoitoon pääsyn aikatauluja sekä heikkoennusteisten hampaiden saneerausten laajuutta ja toteuttamisen aikatauluja.
Haittavaikutuksista aineiston potilaille on ilmennyt eriasteista mukosiittia, sieni-infektiota, kserostomiaa sekä funktionaalisia rajoituksia. Osteoradionekroosia ilmeni 2 prosentille kaikista vuosina 2005-2014 pään ja kaulan alueen syöpää sairastavista potilaista ja 5 prosentille vuosina 2005 ja 2014 kielisyöpään sairastaneista. Tutkimusaineistosta käy ilmi, että syöpäpotilaiden hammaslääketieteelliseen tutkimukseen pääsy sekä saneerauksen toteuttamisen aikataulu on nopeutunut.