Työttömien koettu hyvinvointi Euroopassa

Abstract

Pro gradu -tutkielman aiheena on työttömien koettu hyvinvointi Euroopassa. Tutkielmassa tarkastellaan, miten työttömien ja työssäkäyvien koettu hyvinvointi eroavat toisistaan hyvinvoinnin eri ulottuvuuksilla. Lisäksi tutkitaan sitä, millaisia eroja työttömien välillä on koetussa hyvinvoinnissa erilaisten yksilötason taustamuuttujien suhteen. Tutkimuksen taustalla on vuonna 2008 alkaneen talouskriisin ja myöhemmin Euroopan velkakriisin myötä kasvanut työttömyys. Etenkin pitkäaikaistyöttömyyden ja nuorisotyöttömyyden kasvu ovat herättäneet huolen siitä, että osalla väestöstä on riski syrjäytyä jopa pysyvästi työmarkkinoiden ulkopuolelle. Tämän vuoksi on tärkeää selvittää työttömien hyvinvointiin liittyviä kysymyksiä.

Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on Erik Allardtin hyvinvointiteoria, jota on täydennetty Ed Dienerin teorialla subjektiivisesta hyvinvoinnista. Hyvinvointia tarkastellaan kolmen ulottuvuuden avulla: elintason, sosiaalisten suhteiden sekä psyykkisen hyvinvoinnin suhteen. Psyykkisen hyvinvoinnin osalta tarkastellaan erikseen positiivisia sekä negatiivisia tunnekokemuksia. Tutkielma yhdistää siten klassista pohjoismaista hyvinvointitutkimusta sekä uudempaa, 2000-luvulla yleistynyttä koetun hyvinvoinnin tutkimusta.

Tutkielma on luonteeltaan kvantitatiivinen ja siinä käytetään kansainvälistä European Social Survey -kyselyaineistoa vuodelta 2012. Työttömien ja työssäkäyvien välisiä hyvinvointieroja tarkastellaan ristiintaulukoinnin ja khiin neliö -testin avulla. Työttömien keskinäisiä hyvinvointieroja tutkitaan logistisella regressioanalyysilla. Käytettäviä taustamuuttujia ovat sukupuoli, ikä, tulot, koulutus, siviilisääty, asuuko vastaajan kotona lapsia, työttömyyden kesto sekä kuuluuko vastaaja johonkin uskontoon.

Tulokset osoittivat, että työttömien hyvinvointi on jokaisella hyvinvoinnin ulottuvuudella heikompaa kuin työssäkäyvien hyvinvointi. Suurimmat erot olivat elintasossa ja psyykkisessä hyvinvoinnissa. Aiemmista tutkimuksista poiketen työttömien naisten koettu hyvinvointi oli heikompaa kuin työttömien miesten. Koettua hyvinvointia edistäviä tekijöitä olivat alle 25 vuoden ikä, naimisissa oleminen, korkea koulutus, kotitalouden korkeat tulot sekä työttömyyden lyhyt kesto. Kotona asuvilla lapsilla oli kielteinen vaikutus koettuun elintasoon, mutta myönteinen vaikutus psyykkiseen hyvinvointiin. Uskontoon kuulumisella ei ollut vaikutusta koettuun hyvinvointiin. Tulosten perusteella työttömyyden keskeiset vaikutukset heijastuvat koetussa hyvinvoinnissa elintasoon ja psyykkiseen hyvinvointiin. Työttömien eri ryhmien tarpeet tulisi tunnistaa, ja ne tulisi huomioida työttömyyskorvauksissa ja työvoimapoliittisissa toimenpiteissä.