Vanhempien koulutustaso ja nuorten matematiikan osaaminen. Suomen PISA- tutkimukset vuosina 2003 ja 2012
Tanskanen, Elisa (2017-01-04)
Vanhempien koulutustaso ja nuorten matematiikan osaaminen. Suomen PISA- tutkimukset vuosina 2003 ja 2012
Tanskanen, Elisa
(04.01.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Tämän Pro gradun tavoitteena oli selvittää suomalaisten nuorten matematiikan PISA- tulosten laskua vuosina 2003 ja 2012. Aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu yhteysnuorten matematiikan osaamisen ja vanhempien sosioekonomiseen aseman välillä, ja tämä yhteys vahvistui vuoden 2012 PISA- tutkimuksissa. Aikaisempien sosiologian teorioiden perusteella vanhempien sosioekonomisen aseman yhteyttä lapsen koulumenestykseen selittää erityisesti kulttuurinen pääoma, jota osalla lapsista on jo ennen koulumaailmaan astumista. Osalla oppilaista saattaa jo ennen koulumaailmaan siirtymistä olla sellaista pääomaa, joka on tärkeää koulussa pärjäämisen kannalta. Näin koulu tuottaa valta-asetelman, joka uusintaa koulutuksen eriarvoisuutta. Uudemmissa tutkimuksissa kuvaillaan nykypäivän meritokraattista koulujärjestelmää, jonka tarkoituksena on taata kaikille oppilaille yhtäläiset mahdollisuudet. Useat tutkimukset kuitenkin osoittavat, että oppilaan kotitaustalla on yhä merkitystä matematiikan oppimisen kannalta, ja erityisesti vanhempien asenteiden on havaittu periytyvän lapsille. Onkin mahdollista, että koulutustason yleistyessä lapset eivät enää saa vanhemmilta koulussa pärjäämiselle suotuisia pääomia, mistä syystä matematiikan motivaatio on laskenut. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, onko vanhempien koulutustason nousulla yhteyttä nuorten matematiikan tulosten laskuun.
Tutkimus on toteutettu kvantitatiivisin menetelmin Stata- ohjelmiston avulla. Tutkimusaineisto koostuu Suomen matematiikan PISA- aineistoista vuosilta 2003 ja 2012. Aineistosta löytyy tietoa oppilaasta, hänen vanhempien sosioekonomisesta asemasta ja matematiikan motivaatiosta. Kahden vuoden aineistot on yhdistetty yhdeksi aineistoksi, jonka avulla muuttujien välisiä korrelaatioita on tarkasteltu, ja aineistosta on muodostettu askeltava regressioanalyysi.
Tässä tutkimuksessa vanhempien koulutustaso korreloi lapsen matematiikan pistemäärän kanssa, mutta väestön koulutustason nousu ja nuorten matematiikan pistemäärän lasku eivät ole yhteydessä toisiinsa. Lisäksi heikko motivaatio assosioitui matematiikan tulosten laskuun, kun vanhempien sosioekonominen tausta huomioitiin. Tuloksia voidaan tulkita niin, että mahdollisesti vanhemmat eivät enää pidä matematiikkaa yhtä tärkeänä kuin ennen, ja asenteet ovat periytyneet lapsille. Toisaalta, tämän tutkimuksen tulokset eivät tue aikaisempia väitteitä koulutuksen eriarvoistumisesta maassamme. Lopuksi, voidaankin pohtia, vastaako perusopetuksen sisältö nykypäivän kouluttautuneen yhteiskunnan vaatimuksia, ja voitaisiinko opetuksen sisältöä kehittää nuoria enemmän motivoivaksi. Kehittyneitä länsimaita leimaava digitalisaatio haastaakin matematiikan opetuksen oppimäärän sisällön. Onkin aiheellista kysyä, onko Suomi jäämässä kehityksestä jälkeen?
Tutkimus on toteutettu kvantitatiivisin menetelmin Stata- ohjelmiston avulla. Tutkimusaineisto koostuu Suomen matematiikan PISA- aineistoista vuosilta 2003 ja 2012. Aineistosta löytyy tietoa oppilaasta, hänen vanhempien sosioekonomisesta asemasta ja matematiikan motivaatiosta. Kahden vuoden aineistot on yhdistetty yhdeksi aineistoksi, jonka avulla muuttujien välisiä korrelaatioita on tarkasteltu, ja aineistosta on muodostettu askeltava regressioanalyysi.
Tässä tutkimuksessa vanhempien koulutustaso korreloi lapsen matematiikan pistemäärän kanssa, mutta väestön koulutustason nousu ja nuorten matematiikan pistemäärän lasku eivät ole yhteydessä toisiinsa. Lisäksi heikko motivaatio assosioitui matematiikan tulosten laskuun, kun vanhempien sosioekonominen tausta huomioitiin. Tuloksia voidaan tulkita niin, että mahdollisesti vanhemmat eivät enää pidä matematiikkaa yhtä tärkeänä kuin ennen, ja asenteet ovat periytyneet lapsille. Toisaalta, tämän tutkimuksen tulokset eivät tue aikaisempia väitteitä koulutuksen eriarvoistumisesta maassamme. Lopuksi, voidaankin pohtia, vastaako perusopetuksen sisältö nykypäivän kouluttautuneen yhteiskunnan vaatimuksia, ja voitaisiinko opetuksen sisältöä kehittää nuoria enemmän motivoivaksi. Kehittyneitä länsimaita leimaava digitalisaatio haastaakin matematiikan opetuksen oppimäärän sisällön. Onkin aiheellista kysyä, onko Suomi jäämässä kehityksestä jälkeen?