Mikä muuttuu vai muuttuko mikään? Tutkimus eron jälkeisistä vanhemmuuskokemuksista.
Lehtimäki, Saima (2017-01-04)
Mikä muuttuu vai muuttuko mikään? Tutkimus eron jälkeisistä vanhemmuuskokemuksista.
Lehtimäki, Saima
(04.01.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Tässä pro gradu- tutkimuksessa tarkastellaan eron jälkeisiä vanhemmuuskokemuksia. Tutkimustehtävänä on tavoittaa eron kokeneiden vanhempien subjektiiviset kokemukset ja ymmärtää niitä merkityksiä, joita vanhemmuus heidän kertomuksissaan saa. Lisäksi tehtävänä on paikantaa lapsesta kerrotut tarinat vanhemmuuden kontekstiin liittyen. Tarkoituksena on selvittää (1) millaisia merkityksiä eron jälkeinen vanhemmuus saa vanhempien kertomuksissa ja (2) millaisia merkityksiä lapset saavat vanhemmusnarratiiveissa?
Tutkimustyyppi on narratiivinen laadullinen tutkimus. Aineistona on kahdeksan eron kokeneen vanhemman kirjoitettua tarinaa. Aineisto on kerätty Hyvä erovanhemmuus ry:n ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran järjestämässä kirjoituskilpailussa 1.9.2011-15.3.2012. Kirjoituskilpailun aiheena oli "Vanhemmuus eron jälkeen". Vanhemmista kolme oli miehiä ja viisi naisia. Aineiston analysointi on toteutettu narratiivisen analyysin mukaisesti juonianalyysinä kunkin tarinan ydintarinasta käsin. Lasten saamat merkitykset kuvataan ydintarinoiden yhteydessä reippaan lapsen tarinan, lapsi eron sijaiskärsijänä tarinan ja lapsen edun tarinan avulla. Lisäksi narratiivien analyysinä on teemoiteltu tarinoiden merkityksiä eron jälkeisen vanhemmuuden ja lasten kanssa yläteemojen alle.
Parisuhteen päättyminen on kokijalleen usein kriisi ja herättää monia tunteita. Vanhemmuuden hoitaminen eron jälkeen on haastavaa erilaisten tunteiden ristiaallokossa. Vanhemmuus sitoo pariskunnan yhteen myös eron jälkeen, koska yhteistyö lapsen asioissa jatkuu. Se miten kukin onnistuu yhdistämään tämän haastavan yhtälön riippuu monista tekijöistä, kuten sosiaalisista ja taloudellisista reunaehdoista ja ennen kaikkea entisten puolisoiden välisen kommunikoinnin onnistumisesta. Tutkimus vahvistaa näkemystä siitä, että on lapsen edun mukaista edistää vanhempien välisen yhteistyön toimivuutta. Palvelujärjestelmää, perhepolitiikkaa ja lainsäädäntöä on kehitettävä kokemusperäistä tietoa hyödyntäen. Eron jälkeinen vanhemmuus on sidottu aikaan ja paikkaan ja niihin kulttuurisiin merkityksiin joita eron jälkeisestä vanhemmuudesta tuotetaan. Vanhemmuudesta tuotetaan edelleen sellaisia sukupuolittuneita tulkintoja yhteiskunnan ja sosiaaliviranomaisten toimesta, mitkä eivät miellytä kaikkia vanhempia.
Tutkimustyyppi on narratiivinen laadullinen tutkimus. Aineistona on kahdeksan eron kokeneen vanhemman kirjoitettua tarinaa. Aineisto on kerätty Hyvä erovanhemmuus ry:n ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran järjestämässä kirjoituskilpailussa 1.9.2011-15.3.2012. Kirjoituskilpailun aiheena oli "Vanhemmuus eron jälkeen". Vanhemmista kolme oli miehiä ja viisi naisia. Aineiston analysointi on toteutettu narratiivisen analyysin mukaisesti juonianalyysinä kunkin tarinan ydintarinasta käsin. Lasten saamat merkitykset kuvataan ydintarinoiden yhteydessä reippaan lapsen tarinan, lapsi eron sijaiskärsijänä tarinan ja lapsen edun tarinan avulla. Lisäksi narratiivien analyysinä on teemoiteltu tarinoiden merkityksiä eron jälkeisen vanhemmuuden ja lasten kanssa yläteemojen alle.
Parisuhteen päättyminen on kokijalleen usein kriisi ja herättää monia tunteita. Vanhemmuuden hoitaminen eron jälkeen on haastavaa erilaisten tunteiden ristiaallokossa. Vanhemmuus sitoo pariskunnan yhteen myös eron jälkeen, koska yhteistyö lapsen asioissa jatkuu. Se miten kukin onnistuu yhdistämään tämän haastavan yhtälön riippuu monista tekijöistä, kuten sosiaalisista ja taloudellisista reunaehdoista ja ennen kaikkea entisten puolisoiden välisen kommunikoinnin onnistumisesta. Tutkimus vahvistaa näkemystä siitä, että on lapsen edun mukaista edistää vanhempien välisen yhteistyön toimivuutta. Palvelujärjestelmää, perhepolitiikkaa ja lainsäädäntöä on kehitettävä kokemusperäistä tietoa hyödyntäen. Eron jälkeinen vanhemmuus on sidottu aikaan ja paikkaan ja niihin kulttuurisiin merkityksiin joita eron jälkeisestä vanhemmuudesta tuotetaan. Vanhemmuudesta tuotetaan edelleen sellaisia sukupuolittuneita tulkintoja yhteiskunnan ja sosiaaliviranomaisten toimesta, mitkä eivät miellytä kaikkia vanhempia.