Kuittausoikeus velkojainsuojakeinona erityisesti konkurssissa
Karhula, Joel (2017-01-10)
Kuittausoikeus velkojainsuojakeinona erityisesti konkurssissa
Karhula, Joel
(10.01.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Tutkielmani kohteena on kuittaus velkojainsuojakeinona erityisesti konkurssissa. Kuittaus ei ole sanan varsinaisessa merkityksessä vakuuskeino, joten varsinaisesti tutkimuskohteenani on kuittauksen vakuudenomainen luonne tiukan esineoikeudellisen vakuuskäsitteen sijaan. Kuittauksesta on pelkistetysti kyse, kun velkojan ja velallisen vastakkaiset saamisoikeudet lakkaavat siltä osin kuin ne kattavat toisensa.
Käsittelen tutkielmassani kuittausta ensin yleisesti ja siirryn siitä kohti konkurssia. Kuittausta koskevat säännöt vaihtelevat huomattavasti riippuen siitä, onko kyseessä konkurssissa vai sen ulkopuolella tapahtuva kuittaus. Kuittauksen yleiset edellytykset ovat saatavien samanlaatuisuus, perimiskelpoisuus ja vastakkaisuus. Tutkielmani pääpaino on konkurssia koskevissa kuittaussäännöksissä. Konkurssi laajentaa kuittauksen käyttömahdollisuutta samanlaatuisuuden ja perimiskelpoisuuden suhteen. Toisaalta vastakkaisuuden suhteen konkurssi asettaa tiukat edellytykset. Myös tiettyjen saatavaryhmien kuittauskelpoisuutta on rajattu, ja näiden kuittausrajoitusten rikkomisen seurauksena on kuittauksen peräyttäminen. Keskityn tutkielmassani konkurssilain vuoden 2004 kuittausuudistusten kartoittamiseen, niiden vaikutusten sekä ilmenneiden tulkinnanvaraisuuksien selvittämiseen.
Tutkielmani on lainopillinen eli oikeusdogmaattinen. Pääasiallinen lähdeaineistoni on konkurssilakia sekä kuittausta käsittelevä suomalainen oikeuskirjallisuus. Yhteispohjoismaisen lainvalmistelun johdosta myös ruotsalainen oikeuskirjallisuus toimii lähdeaineistona. Myös lainvalmisteluaineisto niin konkurssilain, takaisinsaantilain kuin muidenkin aiheeseen liittyvien lakien osalta toimii merkittävänä lähdeaineistona. Näiden ohessa kuittaukseen liittyvä korkeimman oikeuden oikeuskäytäntö on tärkeässä asemassa lähdeaineistona.
Tutkielman perusteella kuittausta ei voida pitää varsinaisessa mielessä esinevakuutena, mutta sen tosiasiallinen asema konkurssivelkojan kannalta vastaa hyvin pitkälti varsinaista esinevakuutta. Kun kuittauksen yleiset edellytykset ja konkurssissa erityisesti vaadittavat edellytykset täyttyvät, pääsee velkoja hyödyntämään kuittauksen konkurssissa mahdollistamaa suojaa. Tällöin velkoja ei joudu ensin suorittamaan omaa velkaansa konkurssivelalliselle ja jäämään odottamaan saatavalleen kertyvää jako-osuutta, vaan saa saatavalleen kuittauksen keinoin täyden suorituksen siltä osin kuin vastakkaiset saatavat riittävät kattamaan toisensa. Näin kuittaus toimii konkurssissa tosiasiassa velkojan lopputuloksen kannalta kuten muutkin velkojan saatavan turvaavat vakuudet. Kuittaus on siten tehokas velkojainsuojakeino velallisen konkurssissa.
Käsittelen tutkielmassani kuittausta ensin yleisesti ja siirryn siitä kohti konkurssia. Kuittausta koskevat säännöt vaihtelevat huomattavasti riippuen siitä, onko kyseessä konkurssissa vai sen ulkopuolella tapahtuva kuittaus. Kuittauksen yleiset edellytykset ovat saatavien samanlaatuisuus, perimiskelpoisuus ja vastakkaisuus. Tutkielmani pääpaino on konkurssia koskevissa kuittaussäännöksissä. Konkurssi laajentaa kuittauksen käyttömahdollisuutta samanlaatuisuuden ja perimiskelpoisuuden suhteen. Toisaalta vastakkaisuuden suhteen konkurssi asettaa tiukat edellytykset. Myös tiettyjen saatavaryhmien kuittauskelpoisuutta on rajattu, ja näiden kuittausrajoitusten rikkomisen seurauksena on kuittauksen peräyttäminen. Keskityn tutkielmassani konkurssilain vuoden 2004 kuittausuudistusten kartoittamiseen, niiden vaikutusten sekä ilmenneiden tulkinnanvaraisuuksien selvittämiseen.
Tutkielmani on lainopillinen eli oikeusdogmaattinen. Pääasiallinen lähdeaineistoni on konkurssilakia sekä kuittausta käsittelevä suomalainen oikeuskirjallisuus. Yhteispohjoismaisen lainvalmistelun johdosta myös ruotsalainen oikeuskirjallisuus toimii lähdeaineistona. Myös lainvalmisteluaineisto niin konkurssilain, takaisinsaantilain kuin muidenkin aiheeseen liittyvien lakien osalta toimii merkittävänä lähdeaineistona. Näiden ohessa kuittaukseen liittyvä korkeimman oikeuden oikeuskäytäntö on tärkeässä asemassa lähdeaineistona.
Tutkielman perusteella kuittausta ei voida pitää varsinaisessa mielessä esinevakuutena, mutta sen tosiasiallinen asema konkurssivelkojan kannalta vastaa hyvin pitkälti varsinaista esinevakuutta. Kun kuittauksen yleiset edellytykset ja konkurssissa erityisesti vaadittavat edellytykset täyttyvät, pääsee velkoja hyödyntämään kuittauksen konkurssissa mahdollistamaa suojaa. Tällöin velkoja ei joudu ensin suorittamaan omaa velkaansa konkurssivelalliselle ja jäämään odottamaan saatavalleen kertyvää jako-osuutta, vaan saa saatavalleen kuittauksen keinoin täyden suorituksen siltä osin kuin vastakkaiset saatavat riittävät kattamaan toisensa. Näin kuittaus toimii konkurssissa tosiasiassa velkojan lopputuloksen kannalta kuten muutkin velkojan saatavan turvaavat vakuudet. Kuittaus on siten tehokas velkojainsuojakeino velallisen konkurssissa.