Perinnöstä, testamentista ja henkivakuutuskorvauksesta luopuminen perintöverotuksessa

Abstract

Pro gradu -tutkielman aiheena on perinnöstä, testamentista ja henkivakuutuskorvaukses-ta luopuminen perintöverotuksessa. Perintöverotuksessa on vakiintuneesti katsottu, että perinnöstä ja testamentista voi luopua tehokkaasti. Tutkielmassa selvitetään sitä, mitä tehokkaalla perinnöstä ja testamentista luopumisella tarkoitetaan. Jos luopuminen ei ole perintöverotuksessa tehokas, on se tehoton. Tehottomassa luopumisessa ensisaajan kat-sotaan saaneen perinnön, jonka hän lahjoittaa saajalleen.

Korkeimman hallinto-oikeuden antamat ratkaisut KHO 2009:104 ja KHO 2009 T 256 koskivat rintaperillisen edellytyksiä luopua testamentista osittain. Kun rintaperillisen testamenttisaanto katsotaan perintöverotuksessa testamenttisaannoksi, voi rintaperillinen luopua testamentista myös osittain. Ratkaisussa KHO 2013:52 Korkein hallinto-oikeus katsoi, että rintaperillinen voi vaatia lakiosan tehokkaasti myös osittain. Hämeenlinnan hallinto-oikeus katsoi 22.11.2016 antamassaan ratkaisussa 16/0600/1, että sisar ja sisaren jälkeläiset eivät voineet tehokkaasti luopua edunsaajamääräyksen perusteella maksetta-vasta henkivakuutuskorvauksesta. Henkivakuutuskorvauksesta luopumisen kannalta ratkaisua voidaan pitää merkittävänä. Se kiristää verotuskäytäntöä ja osin poikkeaa oi-keuskirjallisuudessa esitetyistä kannanotoista.

Tutkielman tutkimusmetodi on oikeusdogmaattinen. Tutkielman keskeisinä lähteinä on käytetty Aulis Aarnion ja Urpo Kankaan perintö- ja testamenttioikeuden teoksia, sekä henkivakuutuskorvausten osalta Urpo Kankaan teosta Suomen henkivakuutusoikeus. Vero-oikeudellisen osion keskeisinä lähteinä ovat olleet Pertti Purosen Perintö- ja lahja-verotus, Antti Kolehmaisen ja Timo Räbinän teos Jäämistösuunnittelu sekä Jaakko Os-san ja Timo Räbinän perintäverotusta käsittelevät asiantuntija-artikkelit.

Tutkielman johtopäätöksenä todetaan, että perinnöstä, testamentista ja vakuutuskor-vauksista luopumista kohdellaan saannoittain eri perustein. Koska epäyhtenäinen oikeus-tila on syntynyt lähinnä oikeuskäytännön kautta, tulisi oikeustila yhtenäistää lainsäädän-töä muuttamalla. Jotta perinnön, testamentin ja vakuutuskorvauksen edunsaajan vero-tuskäytäntö olisi saannosta riippumatta yhdenmukainen, tulisi osittainen luopuminen sallia kaikissa saannoissa. Toinen vaihtoehto olisi säätää osittainen luopuminen kaikkien saantojen osalta tehottomaksi, mutta tämä olisi etenkin usein hallintaoikeuteen tyytyvän lesken kannalta kohtuutonta. Perintöverotuksen fiskaalinen ja varallisuuseroja tasaava tavoite voitaisiin kuitenkin saavuttaa paremmin laajalla veropohjalla ja alhaisella vero-kannalla kuin tehokkaan luopumisen mahdollisuutta rajoittamalla.