Opettajuuden periytyminen suvussa – geeniperimää, ympäristötekijöitä vai sattumaa?
Kuoppasalmi, Henni; Salonen, Kirsi (2017-01-17)
Opettajuuden periytyminen suvussa – geeniperimää, ympäristötekijöitä vai sattumaa?
Kuoppasalmi, Henni
Salonen, Kirsi
(17.01.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Tutkimuksessamme selvitetään opettajuuden periytymistä. Aihetta tarkastellaan laajasti ottaen huomioon myös ympäristötekijöitä, jotka ohjaavat valitsemaan opettajan ammatin. Ammatin periytyminen, opettajan persoonallisuustekijät, työhön ja opiskeluun liittyvät motivaatiotekijät sekä opettajaprofession arvostus Suomessa ovat tutkimuksemme neljä eri teemaa.
Tutkimuksemme on teoriapohjaltaan laadullinen tutkimus, joka toteutettiin kymmenellä teemahaastattelulla. Tarkoituksena ei ollut tehdä yleistyksiä mistään ilmiöistä, vaan paremminkin nojata jo olemassa oleviin teorioihin ja tutkimuksiin, ja nostaa tätä kautta esille uusia mielenkiintoisia seikkoja joita tuli esille omassa tutkimuksessamme.
Tutkimustulostemme perusteella voidaan todeta, että ympäristötekijöiden vaikutus opettajuuden periytymiseen on merkittävä. Tämä tuli ilmi esimerkiksi lapsuuden kodin ilmapiirin merkityksessä, sekä harrastuneisuudessa.
Opettajalle tarpeellisia luonteenpiirteitä kartoitettaessa nousi selkeästi esille muutamia luonteenpiirteitä joita jo olemassa olevat teoriat myös puoltavat. Näitä olivat esimerkiksi huumorintaju, avoimuus, sosiaalisuus sekä kutsumus opettajan työtä kohtaan.
Motivaatiotekijät jaoimme teoriassa sisäisiin ja ulkoisiin tekijöihin. Ulkoisia motivaatiotekijöitä opettajuutta kohtaan mainittiin ainoastaan yhdessä haastattelussa, ja tämä tekijä oli opettajien pitkät loma-ajat. Sisäisiä motivaatiotekijöitä sen sijaan mainittiin useissa haastatteluissa, mikä kertoo siitä että opettajan työ nähdään kutsumusammattina.
Opettajaprofession arvostusta Suomessa tutkiessamme tulimme siihen johtopäätökseen, että arvostus opettajuutta kohtaan on edelleen korkea. Havaittavissa oli kuitenkin, että arvostus opettajuutta kohtaan on vuosien saatossa laskenut. Monet haastateltavamme olivat kokeneet mm. aiheetonta kritisointia lasten vanhemmilta omaa työtään kohtaan.
Tutkimuksemme on teoriapohjaltaan laadullinen tutkimus, joka toteutettiin kymmenellä teemahaastattelulla. Tarkoituksena ei ollut tehdä yleistyksiä mistään ilmiöistä, vaan paremminkin nojata jo olemassa oleviin teorioihin ja tutkimuksiin, ja nostaa tätä kautta esille uusia mielenkiintoisia seikkoja joita tuli esille omassa tutkimuksessamme.
Tutkimustulostemme perusteella voidaan todeta, että ympäristötekijöiden vaikutus opettajuuden periytymiseen on merkittävä. Tämä tuli ilmi esimerkiksi lapsuuden kodin ilmapiirin merkityksessä, sekä harrastuneisuudessa.
Opettajalle tarpeellisia luonteenpiirteitä kartoitettaessa nousi selkeästi esille muutamia luonteenpiirteitä joita jo olemassa olevat teoriat myös puoltavat. Näitä olivat esimerkiksi huumorintaju, avoimuus, sosiaalisuus sekä kutsumus opettajan työtä kohtaan.
Motivaatiotekijät jaoimme teoriassa sisäisiin ja ulkoisiin tekijöihin. Ulkoisia motivaatiotekijöitä opettajuutta kohtaan mainittiin ainoastaan yhdessä haastattelussa, ja tämä tekijä oli opettajien pitkät loma-ajat. Sisäisiä motivaatiotekijöitä sen sijaan mainittiin useissa haastatteluissa, mikä kertoo siitä että opettajan työ nähdään kutsumusammattina.
Opettajaprofession arvostusta Suomessa tutkiessamme tulimme siihen johtopäätökseen, että arvostus opettajuutta kohtaan on edelleen korkea. Havaittavissa oli kuitenkin, että arvostus opettajuutta kohtaan on vuosien saatossa laskenut. Monet haastateltavamme olivat kokeneet mm. aiheetonta kritisointia lasten vanhemmilta omaa työtään kohtaan.