American Private Express Trust and Finnish Closed Foundation — Definition and Comparative Analysis
Blomqvist, Harri (2017-01-17)
American Private Express Trust and Finnish Closed Foundation — Definition and Comparative Analysis
Blomqvist, Harri
(17.01.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Vertaileva tutkimus määrittelee ensin ”suljetun säätiön”, jossa perustaja ennalta määrää edunsaajat, sulkien edunsaajan aseman muilta kuin haluamiltaan tahoilta. Edunsaajille syntyy subjektiivinen oikeus säätiön säännöissä heille osoitettuun omaisuuteen (perustuu edunsaajamääräysten jaotteluun Pirkko-Liisa Aron väitöskirjaan vuodelta 1971). Vertailuna on yhdysvaltalainen yksityinen trust. Tutkimus rajautuu inter vivos -instrumentteihin. Oikeuslähteinä ovat säätiölaki 487/2015 ja Uniform Trust Code -mallilainsäädäntö, joka on pienin muutoksin hyväksytty valtaosassa Yhdysvaltoja.
Agenttiteoria on tutkimuksen keskiössä; instrumenttien rakenne on teorian näkökulmasta identtinen, ja molemmissa on samat ongelmat: perustajan (päämies) lähtö johtaa agentin (hallinto) valvonnan kriisiin — edunsaajat ovat residuaaliasemassa voimatta vaikuttaa hallintoon. Tutkimus selvittää, tarjoavatko säätiölain valinnaiset säädökset keinoja agenttikustannusten minimointiin, ja laajemmin, onko suljettu säätiö potentiaalinen vaihtoehto suomalaiselle, joka suunnittelee vastikkeetonta varainsiirtoa edunsaajille tietyin ehdoin ja tietyn ajan kuluttua. Tutkimuksen painopiste on käytännöllinen.
Tutkimus käy läpi säätiölain tärkeimmät muutokset ja analysoi suljetun säätiön edunsaajan asemaa. Yhdysvaltalaisen yksityisen trustin osalta tutkimus kattaa perustiedot trustin osapuolista, ja sen luomismetodeista. Analyyttinen käsittely tarjoaa uutta, klassiseen angloamerikkalaiseen omistusoikeuskäsitykseen perustuvaa tukea teorialle, joka sijoittaa trustilainsäädännön osaksi yhtiöoikeutta. Siihen perustuu myös vertaileva tutkimus. Vertaileva analyysi keskittyy instrumenttien tärkeimpiin osiin varainsiirtoa harkitsevan henkilön näkökulmasta. Näitä ovat agenttikustannusten paikantaminen, hallinnon järjestely, velvollisuudet ja valvonta, sääntöjen muuttaminen ja lakkauttaminen, sekä verotus.
Tärkein käytännön huomio koski verottajan virhettä. Tutkimus osoittaa kahdenvälisen tuloverosopimuksen (SopS 1-2 /1991) soveltuvan trustista Suomeen saatuun tuloon. Tutkimus esittelee hallinnon ulkopuolisen ”säätiön suojelijan”, jolle perustaja on säännöissä koonnut kaikki lain sallimat mahdollisuudet valvoa perustajan tahdon toteutumista. Yleisesti, säätiölaki tarjoaa vähintään samat mahdollisuudet varainsiirtoa harkitsevalle kuin yhdysvaltalainen trust. Välttämällä olettamasäännökset, ja muotoilemalla säännöt huolellisesti on mahdollista luoda tehokas instrumentti, jonka agenttikustannusten minimoinnissa säätiön suojelija on olennainen elementti. Lisänä tutkielmassa ovat myös säädökset joista säätäjän tulee poiketa ja verotusta ja dynastista säätiötä koskevat esimerkit.
Agenttiteoria on tutkimuksen keskiössä; instrumenttien rakenne on teorian näkökulmasta identtinen, ja molemmissa on samat ongelmat: perustajan (päämies) lähtö johtaa agentin (hallinto) valvonnan kriisiin — edunsaajat ovat residuaaliasemassa voimatta vaikuttaa hallintoon. Tutkimus selvittää, tarjoavatko säätiölain valinnaiset säädökset keinoja agenttikustannusten minimointiin, ja laajemmin, onko suljettu säätiö potentiaalinen vaihtoehto suomalaiselle, joka suunnittelee vastikkeetonta varainsiirtoa edunsaajille tietyin ehdoin ja tietyn ajan kuluttua. Tutkimuksen painopiste on käytännöllinen.
Tutkimus käy läpi säätiölain tärkeimmät muutokset ja analysoi suljetun säätiön edunsaajan asemaa. Yhdysvaltalaisen yksityisen trustin osalta tutkimus kattaa perustiedot trustin osapuolista, ja sen luomismetodeista. Analyyttinen käsittely tarjoaa uutta, klassiseen angloamerikkalaiseen omistusoikeuskäsitykseen perustuvaa tukea teorialle, joka sijoittaa trustilainsäädännön osaksi yhtiöoikeutta. Siihen perustuu myös vertaileva tutkimus. Vertaileva analyysi keskittyy instrumenttien tärkeimpiin osiin varainsiirtoa harkitsevan henkilön näkökulmasta. Näitä ovat agenttikustannusten paikantaminen, hallinnon järjestely, velvollisuudet ja valvonta, sääntöjen muuttaminen ja lakkauttaminen, sekä verotus.
Tärkein käytännön huomio koski verottajan virhettä. Tutkimus osoittaa kahdenvälisen tuloverosopimuksen (SopS 1-2 /1991) soveltuvan trustista Suomeen saatuun tuloon. Tutkimus esittelee hallinnon ulkopuolisen ”säätiön suojelijan”, jolle perustaja on säännöissä koonnut kaikki lain sallimat mahdollisuudet valvoa perustajan tahdon toteutumista. Yleisesti, säätiölaki tarjoaa vähintään samat mahdollisuudet varainsiirtoa harkitsevalle kuin yhdysvaltalainen trust. Välttämällä olettamasäännökset, ja muotoilemalla säännöt huolellisesti on mahdollista luoda tehokas instrumentti, jonka agenttikustannusten minimoinnissa säätiön suojelija on olennainen elementti. Lisänä tutkielmassa ovat myös säädökset joista säätäjän tulee poiketa ja verotusta ja dynastista säätiötä koskevat esimerkit.