Consistent Denials of Review of EU Rules in Light of the Aarhus Convention by the CJEU – Is the EU a Laggard in Ensuring Compatibility with its International Obligations?
Ridha, Sheima (2017-01-18)
Consistent Denials of Review of EU Rules in Light of the Aarhus Convention by the CJEU – Is the EU a Laggard in Ensuring Compatibility with its International Obligations?
Ridha, Sheima
(18.01.2017)
Tätä artikkelia/julkaisua ei ole tallennettu UTUPubiin. Julkaisun tiedoissa voi kuitenkin olla linkki toisaalle tallennettuun artikkeliin / julkaisuun.
Turun yliopisto
Kuvaus
Siirretty Doriasta
Tiivistelmä
Tämä pro gradu -tutkielma perehtyy jännitteeseen yhtäältä EU-oikeuden autonomian ja toisaalta EU:n velvollisuuden noudattaa sen kansainvälisiä velvoitteita välillä. Euroopan Unioni sitoutui turvaamaan laajan muutoksenhakuoikeuden ympäristöasioissa ratifioimalla Århusin yleissopimuksen vuonna 2005. Sopimuksen asettamista selkeistä velvollisuuksista huolimatta EU on toistuvasti tulkinnut sitä täytäntöönpanevassa Århusin asetuksessa (nro. 1367/2006) määrättyä sisäistä uudelleentarkastelua koskevaa menettelyä kapea-alaisesti, minkä vuoksi EU-säännösten yhdenmukaisuus Århusin sopimuksen kanssa jää kyseenalaseksi.
Tähän liittyen tutkimus rakentuu kahden tuoreen EU-tuomioistuimen ratkaisun ympärille. Näissä oikeustapauksissa, EU-tuomioistuin joutui arvioimaan niitä ehtoja, joiden täyttyessä EU säännöksen kelpoisuutta voitaisiin arvioida Århusin sopimuksen valossa suoraan EU-tuomioistuimessa. Noudattaen tunnettua mm. GATT- ja WTO-sopimusten yhteydessä kehittämäänsä oikeuskäytäntöä tuomioistuin kieltäytyi arvioimasta EU-säännösten kelpoisuutta Århusin sopimuksen valossa. Koska nykyinen oikeuskäytäntö saattaisi ulottaa vaikutuksensa syvemmälle EU:n ympäristöoikeuteen heikentäen jopa sen tehokkuutta ja demokraattisuutta, tutkielma perustelee, miksi tuomioistuimen olisi tullut valita joustavampi lähestymistapa arvioidessaan Århusin sopimuksen vaikutuksia. The EU committed its institutions and Member States to ensure wide access to justice in environmental matters by ratifying the Aarhus Convention in 2005. Regardless of the explicit obligations set forth by the Convention, the EU institutions have consistently restrictively interpreted the internal review procedure stipulated in the Aarhus Regulation (No 1367/2006), which implements the Aarhus Convention into the EU internal legal order. Therefore, it remains questionable whether the EU fully complies with the Convention.
The dissertation tackles the question through examining two recent judgments of the European Court of Justice, in which the Court was asked to rethink the conditions to the possibility of relying on provisions of the Aarhus Convention before the EU courts in order to review the legality of EU rules. The Court, however, by following its well-known case law on direct effect related to the GATT and WTO agreements, denied the opportunity for private parties to challenge EU environmental measures against the benchmark of the Aarhus Convention. Alleging that the Court’s restrictive approach could extend to a gap in the democratic nature and efficiency of EU environmental law, the dissertation argues for a more flexible approach towards the terms of reviewability of an EU measure in light of the Aarhus Convention as an alternative solution.
Tähän liittyen tutkimus rakentuu kahden tuoreen EU-tuomioistuimen ratkaisun ympärille. Näissä oikeustapauksissa, EU-tuomioistuin joutui arvioimaan niitä ehtoja, joiden täyttyessä EU säännöksen kelpoisuutta voitaisiin arvioida Århusin sopimuksen valossa suoraan EU-tuomioistuimessa. Noudattaen tunnettua mm. GATT- ja WTO-sopimusten yhteydessä kehittämäänsä oikeuskäytäntöä tuomioistuin kieltäytyi arvioimasta EU-säännösten kelpoisuutta Århusin sopimuksen valossa. Koska nykyinen oikeuskäytäntö saattaisi ulottaa vaikutuksensa syvemmälle EU:n ympäristöoikeuteen heikentäen jopa sen tehokkuutta ja demokraattisuutta, tutkielma perustelee, miksi tuomioistuimen olisi tullut valita joustavampi lähestymistapa arvioidessaan Århusin sopimuksen vaikutuksia.
The dissertation tackles the question through examining two recent judgments of the European Court of Justice, in which the Court was asked to rethink the conditions to the possibility of relying on provisions of the Aarhus Convention before the EU courts in order to review the legality of EU rules. The Court, however, by following its well-known case law on direct effect related to the GATT and WTO agreements, denied the opportunity for private parties to challenge EU environmental measures against the benchmark of the Aarhus Convention. Alleging that the Court’s restrictive approach could extend to a gap in the democratic nature and efficiency of EU environmental law, the dissertation argues for a more flexible approach towards the terms of reviewability of an EU measure in light of the Aarhus Convention as an alternative solution.